Päivät 5-10

Pahoittelen pitkää lähähdystä kerralla, mutta kerrottavaa on todellakin paljon.
Pistän tänään ja viikonlopun aikana vielä kuvia menemään tuonne linkin taakse
Enjoy :)


5pv. Sikaosasto ei tiedä mitä on tapahtunut.
Eddie's bar ei normaalisti ole auki tiistaisin mutta expedition kaappisen ryhmälle ovet aukenivat yksityisesti.
Tämän seurauksena kolme neljästä ei tiedä miten olemme päätyneet tarifan satamaan sevillan kautta.
Marokkolaisetkin ihmettelevät miten ihmeessä tällä autolla voi vielä liikkua.
Saatiin muuten vielä hankittua land cruiserilla 105e sakkoja, tehkääpä perässä.
Olipas taas aika lähellä ettei sikaosasto ja kuljettaja G. Kouhia siirtyneet poliisin residenssiin yöksi.
------------------------------------------------------------------------
Päädyttiin tosiaan aamulla tangeriin kahdeksan aikaan paikallista aikaa, ja onpahan kyllä kulttuurishokki päätyä afrikan puolelle.
Satamassa oli _niiiiiiin_ älytön häslääminen päällä ettei mitään järkeä. Päästiin laivasta ulos pienen peruuttelun jälkeen ja ulos.
Erona suomeen tai ruotsiin ulostautumisessa oli kuin yöllä ja päivällä. Tangerissa mentiin ensimäinen vartti äijältä toiselle.
Yksi tarkisti auton papereita, toinen passit että niissä on leima joka oikeuttaa maahan saapumiseen (ne saatiin lautalla)
Suomenkieliset rekisteriotteet masentavat muuten aikalailla paikallisen poliisin.
Kolmannelta viranomaiselta meidät laitettiin jonoon josta meidät bongasi joku henkilö x. Tämä kysyi että joko meillä on autolle
tilapäinen maahanhantuontilappu. No eihän sitä ollut. Tämä jamppa kaivoi taskustaan esiin tyhjän ja rupesi sitä hirveälä kiireellä kirjoittamaan.
Ajaettiin jonossa eteenpäin ja meikäläisen passi vilisti ihmiseltä toiselle, samoin kuin rekisteriotteet ja green card.
Parissa vaiheessa oikeasti jo rupesi jännittämään kun paperit palutuitvat aina osa kerrallaan että tuleeko kaikki takaisin.
Tämän henkilön x toimenkuva ei oikein selvinnyt mutta mm tätä hän teki: vei meikäläisen laivaan sisäänmenoa odottavien jonon ohi ja metallinpaljastimien läpi
poliisin toimistoon jossa siviilipukuinen poliisi vielä kerran katseli meikäläisen passin ja sai kysytyksi 'profession?' saatuaan vastauksen
'student' hän hymyili ja toivotti hyvää päivänjatkoa. wtf? no kävelin takaisin ja jostain taas tämä mr X ilmestyi vaatien lisää rahaa
tämän "jonon ohittamisesta ja väliaikaistodistuksen hoitamisesta" todistuksesta annoimme hänelle 5$ jotka olivat siistissä nipussa ettei
päältä voinut huomata mitä seteleitä paksussa pinkassa on, tämä kaveri ilmoitti kuitenkin rahan vaihtuessa kämmenestä toiseen kätellessä ettei tämä riitä.
Sönkkäsin niin huonolla englannilla kuin vain pystyn että ei ole euroja että viimeisillä maksoimme lautan ja annoin vielä 5€ näyttäen tyhjiä taskuja sen jälkeen.
Ennen tätä viittä euroa kyseinen kaveri olisi halunnut 100€ tästä "palveluksesta" todettuaan ettei meiltä irtoa rahaa hän hävisi.
Istuimme taas hetken jonossa ja taas eri poliisi tuli kyselemään auton papereita, passia ja maahantuontitodistusta.
Tämä noin 40-45 käyrä jutteli muutaman sanan englantia ja meinasi kimpaantua kun en hänen sössötyksestään ymmärtänyt ekalla kertaa sanaa nationality.
Saatuakseen vastaukseksi Finland hän oli hetken tyytyväinen. Auton viereen hyökkäsi samantien joku henkilö z toistelemaan SUOMI FINLAND
kuultuaan vastaukseni. Auton papereista meinasi sitten syntyä vähän kinaa. Kuinka ihmen tyhmiä nämä tullivirkailijat ovat?
Kyllä nuo auton tiedot tajuaa mistä tahansa paperista olivat ne sitten millä kielellä tahansa. Jos paperissa lukee "Toyota, Land Cruiser
3990cm3 ***runkonumero*** jne" niin mikä siinä on niin vaikeaa. Varsinkin kun siinä maahantuontipaperissa oli sitten paikallisella kielellä
että mikä kohta tarkoittaa mitäkin. Noh, tämä viimeinen poliisi tsekkaili papereita kymmenisen minuuttia ja pyöritti niitä ihmiseltä toiselle.
Vartin pyörittelyn jälkeen hän tuli passin ja rekisteriotteen kanssa takaisin ja halusi nähdä takaluukkuun. Kaikista kontin laukuista ja kasseista hän
halusi vilkaista vaan ei oikeastaan mitään. avasi pienen reppuni pienemmän taskun vetskarin muttei katsonut edes sisään..
Kysymyksiin "arma? pistols?" saatuaan pään pyöritystä ja "nononono" hokeman mies oli tyytyväinen. Ja takaisin autoon.
Viisi minuuttia myöhemmin hän palasi viimeisen puuttuvan väliaikaistodistuksen kanssa ja toivotti hyvää matkaa.
Ja kylttejä seuraten kohti rabat'ia. Tangerista lähtee 2 tietä kohti rabattia. Uusi moottoritie jossa oli tietullipiste
ja pienempi tie. Valitsimme ilmaisen pikkutien joka osoittautui ihan mielenkiintoisaksi valinnaksi. Ajoin joku 50km rabatista etelään jossa
pysähdyimme ostamaan naftaa. 30 litraa, 20e. Heh, hinta putosi eurooppaan verrattuna aika huolella.
Tässä vaiheessa meikäläinen meni nukkumaan ja kauppinen siirtyi ratin taakse. Ja meikäläinen pisti silmät kiinni ensimäistä kertaa
sitten portugalin jälkeen. Heräsin muutamaa tuntia myöhemmin kun olimme parkissa jonkun supermarketin pihassa ja kauppinen sekä reima saapuivat kaupasta
kassien kanssa autolle. Siirryimme aavikolle ruokailemaan patonkia juusto, makkaraa ja jugurttia. Saatuamme syötyä ja keräilimme jo kamoja
kun paikalle ajoi poliisiauto josta ulostautui yksi poliisi. Huomattuaan että keräsimme jo kamoja talteen hän vain vilkutti ja meni takaisin autoon.
Jatkoimme siitä hivenen eteenpäin tähän mehdie tms plageen. Tämä on joku paikallisten lomakohde, valkoiset eurooppalaiset voi laskea kahdella kädellä.
Hotelli on erinomainen, mutta kallis. 95$ neljältä hengeltä.
Alakerrassa on ravintola ja yökerho josta kuuluu tälläkin hetkellä infernaalinen meteli.
Safkaa väännetään trangialla ja aamunkoitteessa pitäisi lähteä taas ajamaan eteenpäin.
Kävimme tuossa vieressä ihmettelemässä paikallista basaaria ja "huvipuistoa" josta on pari kuvaakin.
Täytyy laittaa näytille kunhan saadaan taas jostain nettiyhteyttä.

Aamunkoitteessa pitäisi lähteä taas ajelemaan kohti rabat'ia ja casablancaa. Toivottavasti siellä on hyvä meininki kun tangeri oli ihan hanurista.
Likaista ja pakokaasun hajua joka puolella, kerjäläisiä oli tien varressa satamasta konetielle ihan jonoina.
Seisoivat vaan tien vieressä ja vonkasivat rahaa ohi ajavilta turisteilta. Kuka siihen pysähtyy ja antaa?

Hauskaa tällä reissulla oli ensimäisen kerran kun paikallinen bensa-aseman pitäjä rupesi vittuilemaan juhalle.
Mentiin hakemaan naftaa ja hintaneuvottelun jälkeen pitäjä pysyi toteamaan juhalle: *hieroo käsiään yhteen kuin lämmitelläkseen* eikös teillä siellä suomessa ole kovin kylmä? Tulitteko lämmittelemään tänne?
Naurettiin jallan juttuja vähän aikaa :D

pv 6
Pompoteltiin rabatiin hakemaan viisumia jota ei saatu "tulkaa huomenna uudestaan klo 9 ja saatte sen ehkä maanantaina"
Ohut turistiripuli aiheuttaa kiirreellisiä auton pysähtymisiä ja ulos poistumisia, joista esimerkkinä se kun kuljettaja kipaisi aidan raosta liberian lähetystön takapihalle puunjuureen sissipaskalle.
Poistuimme vähin äänin, kuljettaja raukeasti hymyillen. Sori liberia.
Ei jääty odottelemaan vaan lähdimme suuntaamaan kohti casablancaa ja marrakechiä, tavoitteena ehtiä sunnuntaiksi rajalle ja maanantaina sitten napata
rajalta viisumi ja kokka kohti mauritaniaa...
No niin, no tässä kohtaa matkaan tuli ensimäinen mutka. Edellisenä iltana oltiin kuultu että mauritaniassa on alkanut sotilasvallankaappaus
ja että maa saattaapi olla sulki, kenelläkään ei ole tietoa. Tästä huolimatta lähdimme suuntaamaan kohti uusia seikkailuita.
Vuoristoa vedettiin ylös ja alas edestakaisin ja tie oli kehnoa, ja kanssa-autoilijat kehnompia. Paikallinen liikennekulttuuri on kauhemapaa kuin puolassa.
Seikkailut löytyivät tällä kertaa casablancasta ja hotelli ibiksestä.
Keidas saharan aavikon laidalla. Juotiin poikien kanssa pari bisseä ja mentiin nukkumaan pitkän ajopäivän jälkeen.
Ajotunteja tuli hillittömästi mutta kilometrejä kertyi ainostaan ~300km
Parin flag specialen jälkeen naapurimaassa odottava sotatila oli vain olematon muisto ja uni tuli salamana ilmastoidussa hotellihuoneessa.

Pv 7-8
Luovutettiin huoneet aamupalan ja päiväunien jälkeen ja suuntasimme uima-altaalle palvomaan aurinkoa!
Mitä ihmettä, ollaanko tässä muka LOMALLA? Altaalla saimme tapettua muutaman päivän kuumimmista tunneista ja pystyimme jatkamaan
matkaamme enää vain +50 asteisessa Land Cruiserissa. Nokka siirtyi kohti agadiria ja sieltä tan taniin ja layonneen.
Layonneen päästyämme seuraavana aamuna tulimme tutustumaan useisiin eri valtion virkamieheen.
Viimeisen tuhannen kilometrin aikana meidät pysäytettiin noin 12 kertaa ja jokaisella kerralla kyseltiin kaikilta
passit ja niistä virkamies orjallisesti kopio kuvaa lukuun ottamatta kaikki tiedot itselleen.
Lyhin matka tarkastuspisteiden välillä oli 100m. Ei auttanut itku markkinoilla vaikka edellisellä oli juuri syynäilty kaikki tiedot.
Ensi kerralla kun lähden autoilemaan saharaan tiedän varata passista noin 20 kopiota joihin kirjoitan ammatin ja matkan seuraavan kohteen
ja sen mistä olen tulossa ja mikä on äitini tyttönimi. Näiden lisäksi pysähtelimme lukemattomille muille poliisin ja
muiden viranomaisten tarkastuspisteille, joista matka jatkui käden heilautuksella.
Ja jos luulee kaiken nähnensä, kannattaa mennä länsi-saharaan ajamaan autolla suoraa tietä jolla on 100km/h rajoitus.
Poliisi seisoo suoralla tiellä tutka kädessä, pysäyttää ja toruu kun nopeutta oli 94km/h, kielimuurista johtuen ei selvinnyt oliko
nopeutta liikaa vai liian vähän. Taas kouhian akan pojan tiedot ylös ja matka jatkui.
Ja matka jatkui ja jatui ja jatkui. Tällä hetkellä kirjoittaessa kilometrejä on mittarissa kaikenkaikkiaan 7100km,
joista viimeisen puolentoista vuorokauden aikana tuli taas napsuteltua lasiin rapeat ~1600km.
Matkallahan oli perusmeininkejä kuten saharaa, saharaa ja saharaa, olemattomia teitä, hulluja marokkolaisia kuljettajia,
väisteltäviä vuohia ja kameleita, muutama miinakenttä ja lopuksi ennen tähän mauritanian rajalle parkkeeraamista, hiekkamyrsky.

Päästiin lauantaina iltapäivällä (eikä sunnuntaina kuten aiemmin suunniteltiin) tähän mauritanian rajalle ja tiedusteltiin moneltako raja aukeaa, klo 9 aamulla kuulemma.
Nyt on vaan pieni ongelma että nyt ei saadakaan rajalta viisumia, rabatista pitäisi kuulemma lähteä hakemaan.
Otettiin tästä hotelli yöksi (tasosta kertoo ettei täällä ole edes yleistä suihkua eikä sähkölinjoja) maksoi 400 dirhamia
eli hullut 8e per naama maksaa nukkuminen katon alla. Harmi ettei ole telttamaastoja :(
Aamulla lähdemme yrittämään tuosta rajan yli ja katsotaan miten poikien käy, mauritaniahan on muutoinkin ollut
ah, niin matkailijaystävällinen maa. Väsyttää niin perkeleesti kahden päivän ja yön ajamisen jälkeen ettei mitään rotia.
Ajettiin juhan kanssa kaksistaan taas parissa päivässä rapiat 1500km vuorotellen, joten väsyttääkin saa.
Kello osoittaa kymmentä ja kello soi seitsemältä. Hiekkaisena ja hikisenä nukkumaan ja odottamaan seuraavaa internetkahvilaa.
Viimeisenä juttuna ennen nukkumaan menoa kävin jututtamassa tullivirkailijaa ensimäisen, toisen ja kolmannen kerran.
Ensimäisellä kerralla tullivirkailija totesi että viisumit hankitaan Rabatista, tai tangerista ja että rajalta ei saa mitään.
Kyllähän se hivenen veti mieltä ankeaksi kun tämän kuuli. Toisella kertaa menin jatkamaan juttua tullivirkailijan kanssa kynän ja paperin kanssa
että mitäpä ne paperit maksaa jos tulee 4 miestä ja yksi auto rajan yli jos ei kerran visoja saa. 300$ oli hinta jolla hän lupasi viedä meidät
"administration officerin" juttusille josta visa kuulemma irtoaisi. Toinen jututuskerta katkesi kun paikalle tuli uusi virkailija
joka puhuikin englantia, eikä tämä ranskaa jutteleva halunnut päästää häntä osingoille. Kolmannelal juttukerralla varmistin vielä että
ok, 300$ vaihtaa omistajaa kun visat napsahtaa. Paremmilla mielillä painelin nukkumaan, vaikka ulkoministeriö vertasikin mauritaniaa kongoon.
Sumplittiin vielä reittiä ja kirottiin sitä että nouakchottin kauttaa pitää aina kulkea.
Rajalta ei toidennäköisesti taaskaan saataisi kuin se kolmen päivän transit-visa joten yksi yö mauritaniassa jossain ja
sitten pitkällä stintillä kohti malia.


Pv 9
Aamu tuli ihan liian aikaisin, menin nukkumaan kahdentoista aikaan hirveän jallajallatuksen saattelemana. Kyllä ne nyt sitten yöllä
jaksavat hoilata kun eivät päivällä tee mitään. Noh, seitsemän aikaan punkasta ylös, kamat kasaan ja autoon. Kaikki sälät olivat
taas sievässä epäjärjestyksessä land cruiserissa vähän ennen kahdeksaa jolloin raja aukesi.
Vinkkinä nyt tällä kohtaa jollekin joka ylittää marokon rajaa mauritaniaan niin tee näin.
Aja illalla auto heti ensimäiseksi jonoon. Älä päästää miltään puolelta kiilaamaan yrittävää jallaa ohi tai niitä tulee koko ajan.
Juokse passien kanssa oikealla olevaan rakennukseen viimeiselle ovelle ja heitä passit sisään.
Sen jälkeen odottele noin 4-5 tuntia aidalla oven vieressä, viimein kun tullivirkailija kyllästyy naamasi, saat passisi takaisin.
Jos olet liikkeellä autolla niin seuraavaksi seuraavasta ovesta sisään missä lukee douanes, sinne taas sitten auton maahantuontipaperit
ne saa yleensä hetken odottelun jälkeen. Meidän tapauksessa niin että vein kaikkien passit yhdessä läjässä,
onneksi sain omani ekana niin ehdin hakemaan auton paperit kuntoon.
Samaan aikaan kun olin jo käynyt siirtämässä auton jo lähtötutkintaan niin tommi ja reima saivat viimein passinsa.
Ja ihan kuin se tarkastaminen ei siihen jäisi, sadan metrin päässä on armeijan tarkastupiste missä taas väsynyt virkailija kopioi
passista tiedot paperiin ja esittää kysymykset työ? menossa? tulossa, ranskaksi. Marokon puolelta ulos pääseminen vei kaikenkaikkiaan
vähän vajaa 6 tuntia! Onnellisesti ilman visoja painelimme kohti mauritanian puolta.
Marokon ja mauritanian välissä oleva ei kenenkään maa on muuten aivan kauheassa kunnossa.
Tässä vaiheessa pitää varmaan kertoa miten niille sovituille 300$ kävi. No, eihän me niitä kenelekkään annettu.
Rajavirkailija yritti vaan koijata. Aamulla kun päästiin rajalle niin perään oli ilmestynyt lauma land cruisereita, pajeroita ja yksi opel :D
Espanjalais-ryhmä oli matkalla mauritaniaan seikkailemaan ja kiertelemään maata autoilla. Heiltä vähän vaihtelin tietoja ja matkanjohtaja
sitten kertoi että visa tulee vasta rajan toiselta puolelta. Noh, tullivirkailija jäi nyt ilman rahaa mutta ilman ongelmia sitten yli kohti mauritaniaa.
Marokon poliisin tutkiessa autoamme juha vetäisi hanskat käteen virkailija kysyi että olisiko hänellekin paria tuollaisia.
Peräkontista pari hanskoja virkailijalle ja hän tyytyi vain vilkaisemaan ovesta sisään että hyvältä näyttää.
Ennen meitä oli kuitekin kuorma-autot purkaneet puolet lastistaan että näkevät syynätä kaiken varmasti :D
Noh, matka mauritanian puolelle vei varmaan 20 minuuttia vaikkei matkaa ole paljon. Hitaalla nelivedolla puolet matkasta, ja kiitokset
riihimäen ViestiR:ään maastoajo-oppitunneista, taas ne tulivat tarpeeseen.
Mauritanian puolella homma muttuui vähän lunkimmaksi. Armeijan rajatarkastusryhmästä viidestä yksi puhui pari sanaa englantia,
muuten mentiin taas suomi-ranska-englanti-sönkkäyksellä.
Meikäläisen sukunimi suomalaisittain lausuttuna tarkoittaa jotain tosi hauskaa paikallisella kielellä, ei vaan selvinnyt että mitä.
Ensimäinen etappi selvä, seuraavaksi muutaman metrin päähän poliisin tarkistukseen josta sitten saadaan visa itsellemme.
Jos saadaan...
Noh, kopissa istui virkailija joka totesi ettei ongelmaa jos ei visoja, parikymppiä naama niin no problemo.
Lätkäisin 100$ hänelle eteen jolloin kuului: NO dollars. Only euros or dirhams. Ei käyneet jenkkidollarit, eikä edes paikallinen raha...
Passeja ei heruisi takaisin ennenkuin hän saisi sen 80€ tai 1200DH... Paikalliset rahanvaihtajakoijarit taas sitten iskivät tähän väliin.
Puolen tuntia kurssia väännettyämme kuntoon jouduimme maksamaan 210$ 100€:sta, mutta sillä pääsimme maahan sisään! \o/
Autossa visoja tsekatessamme totesimme että pärähtikin 15pv visa eikä kolmen päivän :D
Ainoa miinus tulee siitä että LanD Cruiser EI saa levitä tänne mauritaniaan, tuli passiin merkintä että olen saapunut autolla maahan :(
5 metriä visan hankinnasta armeijan ensimäinen tarkastuspiste jota ennen kävin viereisestä majasta hakemassa tilapäisen maahantuontiluvan autolle.
Sekin oli ranskaksi joten rahanvaihtajan kaupanpäälinen, tulkkaaminen, tuli tarpeeseen.
Noh, paperit haltuun ja sitten armeija hyökkää tutkimaan autoa. Tällä kertaa ihan perusteellisesti ja sen seurauksena takaluukun alemman osan joutui avaamaan..
Ja sieltähän pyörähti esiin tölkki lonkeroa ja tölkki koffia, ei siis mitenkään kiellettyjä juttuja mauritaniassa :D
Toinen virkailija jatkaa penkomista ja toinen, löydön tehnyt virkailija vetää meikän sivuun 'sir, 10 euros and this will stop'
Jaaha, eli siis juuri sitä mitä odotettiinkin. 20$ pieninä seteleinä autosta virkailijan lapaan ja tarkastus loppui kuin seinään.
Löydötkin lensivät takaisin autoon ja kovasti kiiteltiin yhteistyöhalukkuudesta.
Tässä vaiheessa yksi rahanvaihtajista tuli huutelemaan että tarvisitte vielä vakuutuksen autolle. Noh, ei otettu eikä sitä millään pysäytyspisteellä vielä
ole kysytty joten luulenpa että sekin on vaan matkailijoiden rahastamista varten.
Matkalla rajalta tänne nouakchottin nurkille ei ole mitään. yksi nafta-asema ja jotain telttakyliä. Ja kameleita. Ja hiekkaa.
Ja poliisin pysäytyispisteitä keskellä aavikkoa, ihan kuin marokossakin. Poliisilta kuultua: osoitti reimaa ja kyis what is that? partaa osoitti :D
Espanjalaisita tiedustelin aiemmin päivällä että mihin kannattaisi mennä. Hän sitten vinkkasi että 25km ennen nouakchottia on
rauhallinen camping-alue johon kannattaa jäädä yöksi. Ajelimme mutta ei sitä löytynyt. 45-50km ennen nouakchottia se olisi saattanut olla mutta ajoimme ohi siitä surutta.
12-15km ennen pääkaupunkia tien varressa oli joku sininen kyltti näyttämässä merelle päin. Ja ajattelimem että se voisi olla se.
Kaksi peräkkäistä u-käännöstä moottoritiellä ja olimme pisteellä (eli siis aavikkotiellä)
Noh, ei löytynyt camping-aluetta sieltä tien päästä, yllättävänä käänteenä? Löysimme tiemme kuitenkin jonkun ranskalaisen jampan pihaan.
Hyppäsin autosta ulos ja vaihdoin pari sanaa heebon kanssa joka oli enemmän kuin riemuissaan vieraista :D
Kerroin että etsimme majapaikkaa yöksi ja täältäpäin piti löytyä camping-alue, johon mies sitten vastasi että lopettakaa etsintä, jäätte tänne.
Mökki sijaitsee viidensadan metrin päässä atlantin rannasta ja tämä meidän tämänhetkinen leiri on noin 50 metrin päässä atlantin rannasta =)
Tässä rannassa on ilmeisestikin baari (la paillu) mutta aukioloajoista ei ainakaan vielä ole tietoa. Ajateltiin nukkua vielä ensi yö tässä kun se on ok,
itseasiassa meitä yritettiin tuonne taloonkin kysyä että mahduttaisiin sinnekin, mutta emme kuitenkaan niin paljoa viitsineet olla vaivaksi.
Purimme kaikki varusteet land cruiserista tähän hiekalle ja päräytimme telttakylän pystyyn. Illan viimeiset puuhat olikin kun kasattiin kamoja uuteen järjestykseen autoon.
Ilta päättyi taas siihen normaaliin, reima oksentaa ja menee nukkumaan syömättä. Reiska on ollut tässä jo muutaman päivän kipeänä ja ei oikein hyvältä vaikuta.
Me juhan ja tommin kanssa jäätiin sitten tuohon atlantin rantaan vääntämään trangialla uusia perunoita ja lihapullia :)
Namnam! Joskus kymmenen jälkeen kun oli jo ihan sysipimeää vetäydyttiin telttoihin nukkumaan ja ei unta tarvinut kauaa hakea.

pv 10
Omakohtainen herätys tuli siihen kun katosta valuu vettä päälle.. Mitä helvettiä, pystyykö saharassa satamaan juuri silloin kun me olemme siellä?
No ei, vedin illalla teltan vaan niin kiinni että ei ilma vaihtunut, ja aamuaurinko yhdistettynä hikoiluun ja kuumuuteen aiheutti sen että vesihöyry kondensoitui teltan kattoon ja satoi mun päälle uudestaan :D
Hivenen vitutti, mutta en jaksanut vielä siihen herätä, pyyhkäisin valmiiksi märällä t-paidalla katon puhtaaksi ja jatkoin uniani.
uudemman kerran heräsin siihen kun telttakylä osoitti virkoamisen merkkejä. Muut heittivät kamansa mun telttaan ja menivät aamu-uinnille atlanttiin =)
Johon sitten hyökkäsin itsekin perään =) Lämmintä oli, uiminen on vaan tuossa aallokossa mahdotonta mutta kyllä siinä kastui.
Kyllä tää matkustelu on ihmeellistä :) Täytyy illalla viedä pullo viiniä kiitokseksi, katsotaan josko eilinen ruokatarjous olisi vielä tänäänkin voimassa.
Tämä päivä menee siis vaan levätessä ja voimia kerätessä. Syödään hyvin ja loikoillaan auringossa.
Toivottavasti saadaan nettiä jostain pian että pääsee julkaisemaan nämä seikkailut eteenpäin.
Ja jostain kännykkäverkkoa, ettei meistä tehdä katoamisilmoitusta ulkoministeriölle...
Marokon jälkeen ei ole kännykät toimineet. Reima tiesi kertoa ettei soneran sivut tienneet että onko täällä edes koko verklkoa rakennettuna.
Ilmeisesti ei kun ei ole mastoja missään näkynyt, eikä sitämyöten kenttääkään.
Noh, tämä päivä ja ilta tosiaan syödään ja levätään, ja sitten heti aamusta viiden-kuuden aikaan lähdemme paiskomaan kohti malin rajaa.
Ongelmana on tosiaan se että malin viisumi pitäisi hakea tuolta nouakchottista, joka on viimeisten tietojen mukaan poliisin saartama ja haltuunottama.
Ei lähdetä katselemaan ja ihmettelemään sitä tänään turhan takia. Yritän meidän isännältä kysellä että mikä meno siellä oikein on.
Koska alkaahan tämä paikk ajo olemaan sitä mitä me ollaan etsimässä :)
Aurinkoa ja silmänkantamattomiin hiekkarantaa, jossa ei ole ketään muita kuin me :D Kaljaa vaan pitäisi jostain saada...
Niin... Tänään maanantaina tosiaan (ehkä) saataisiin sieltä rabatista ne viisumit jos olisimme jäänneet sinne odottamaan..
Nyt olemme jo useamman tuhannen kilometrin päässä eri maassa ja viisumit maksoivat saman verran muin siellä lähetystössäkin olisi vähintään maksanut, joten
pieni expedition-henki on tuonut meitä aika pitkälle =)
Olemme olleet reissussa kohta 10 päivää ja matkustaneet nyt ~7500 kilometriä, joten olemme hienosti vielä aikataulussa,
jos olisi se carnet du passage niin olisimme heittämällä kahden viikon päästä kap kaupungissa.
Katsotaan miten tässä nyt sitten käy ja mihin päädytään, tarkoituksena on että pysähdytään kun löydetään SE paikka.
Tämä alkaa jo olemaan aika lähellä sitä mutta, vielä on niiiiiiin paljon nähtävää ettei matkaa voi vielä lopettaa.
Malin jälkeen katsellaan viisumit kuntoon tuonne ghana-togo-benin-nigeria-akselille, ja sitten katsotaan paljonko on aikaa ja rahaa.
Kello on paikallista aikaa tällä hetkellä 12:00 ja ollaan tosiaan oltu jo muutama tunti hereillä.
Sen verran on näköjään vissiin päässyt saamaan aurinkoa että vasen olkapää vähän vaihtaa ihoa. Prkl.
Päätettiin expedition leaderin kanssa lähteä tutkimaan maastoa ranskalaisen ystävämme hienoisella avustuksella.
Pääkaupunginhan piti olla piiritetty ja sotatila jne jne.
No eihän sieltä mitään löytynyt. Elämä rullailee eteenpäin niinkuin aiemminkin, ei se vallankaappaus tavallisen ihmisen elämää sen enempää ole hetkauttanut.
Jäimme ranskalaisen ystävämme kyydistä ja hyppäsimme taksiin jolla menimme pankkiin vähän vaihtamaan rahaa joka sekin kesti taas 7 viikkoa.
Täällä pitää oikeasti tottua siihen ettei mikään tapahdu nopeasti. Rahanvaihdon jälkeen suuntasimme taas nettikahvilaan..
Piti laittaa koko tämä päivis näytille, mutta allekirjoittanut pystyi unohtamaan kovalevyn majapaikkaan :(
Nettikahvilan pitäjä oli mukava heebo, antoi oman koneensa surffaamiseen ja tarjosi vielä röökiä :D
Sen verran luottikin että sanoi "I go off 10 minutes to pray, i'll be back" rrrrright :D
Saatiin laitettua koodia että ollaan elossa ja nouakchottissa, ja että kaikki hienosti. Lähdön nurkilla rupesimme tiedustelemaan taksia
jolloin nettikahvilan pitäjä tarjosi ensin omaa autoaan ja sitten sitä että hankkii tuuraajan paikalleen ja vie meidät!
Noh, ei saanut tuuraajaa mutta kuljettajan meille, joka sitten maksoi meille 12000 ouguyiaa (~40€) kallista oli, mutta taksi olisi maksanut noin 20000 oguyiaa.
Perkeleen kallis maa ajaa taksilla valkonaamana :(
Päästiin kuitenkin ehjänä takaisin, eikä naftakaan loppunut matkalla kuin kerran (18km matkaa)
Otettiin aurinkoa, syötiin taas niitä perunoita ja nötköttiä, uitiin, otettiin aurinkoa ja uitiin atlantissa.
Meikäläisen vaatimuksesta lähdettiin tankkaamaan auto ja loput bensakanisterit kaupunkiin ja harrastettiin siinä samalla
vähän offi-ajelua =) oli aika hc:ta kun land cruiser menee nelipyöräluisussa nelivedolla, lukot päällä 80km/h :D
Ajeltiin kaupunkiin ja saatiin naftat tankkeihin ja eikun takaisin samaa reittiä. Päästyämme rantaan juha päätti vielä kääntää auton
rantahiekalla kivan näyttävästi. Seurauksena se että kaivoimme vartijan ja ranskalaisen ravintoloitsijan kanssa land cruiseria
kolmisen tuntia rantahietikosta kahden tunkin avulla ylös :D aurinkokin ehti laskemaan siinä välissä...
Tommi luonnollisesti katseli vaan vierestä ja videokuvasi kaiken, myös jumiin jäämisen. Katsotaan kestääkö expedition leaderin kantti sen julkaisun =)
Noh, lapiohommien loputtua taas mereen puhdistautumaan ja nopean safkan jälkeen nukkumaan, eipä tarvinnut kauaa unta houkutella.
Muutaman kerran yöllä heräilin siihen että leirimme lähellä ajeltiin autoilla, ravintoloitsijat varmaan raahasivat laitonta viinaa baarille.
Pieni ranskalainen heebo muuten oli yhtä hymyä sen jälkeen kun saimme luovutettua viinipullon (jonka olin päättänyt antaa ennen jumiin jäämistä).
Mauritaniassahan alkkomahooli on tiukasti kiellettyä.


ps, se on kesä ja kärpäset, oispa talvi.