Päivät 11-13

pv 11
Rokkenroll! Aamulla telttaan paistoi aurinko suoraan atlantin yltä, mahtavaa!
Edellisestä yöstä viisastuneena jätin tuuletusaukot auki ja yöllä ei enää hiki tullut öisen naku-uinnin jälkeen =)
Nopealla tahdilla napsimme leirin nippuun ja lähdimme suuntaamaan kohti kaakkoista mauritaniaa.
Maisema vaihtui tasaisella 90km/h tahdilla eteenpäin ja päädyimme tänne kiffan nurkille.
Matkalla tuli taas kyllä nähtyä kaikenlaista, yritän laittaa kuvia niin ei tarvitse selittää niin paljon. Reissulla tuli myös selväksi se kuinka harvinaisia vieraita täälä ollaan. Koko muutaman sadan kilometrin siirtymän ajan olimme
ainoat valkoiset miehet lähistöllä, ja sen kyllä kylissä huomasi. Meikäläisen ranskantaito vaan kehittyy koko ajan.
Pystyn jo käymään ranskaksi muutaman lauseen keskustelun poliisin ja armeijan ihmisten kanssa :D
Sitten kun ne kyselee jotain vaikeampia niin sitten pitääkin jo sanoa etten puhu ranskaa oikeasti.
Tällä siirtymällä nähtiin sitten jo ensimäiset ns paskamajat ja paskavesilammikot joista elikot ja ihmiset joivat.
Sick. Noh, jokaisen lammikon vieressä oli aina muutama kuollut elikko, joten kai nämäkin joskus oppivat että miksi on vatsa sekaisin.
Muutenkin tien varressa oli kuolleita eläimiä ihan koko ajan, varsinaisia road killejä oli niistä ehkä pari.
Sivuhuomautuksena voidaan sanoa että aasille käy kolarissa huonosti...
Perus hiekka-sahara alkaa nyt olemaan takanapäin ja vihreää alkaa näkymään maassa ja puissa, ja ekat palmut on bongattu!
Mauritanian rajalla tavatut ranskalaiset tippasivat että tästä pari kilometriä ennen kiffaa löytyisi pari kivaa hotellia vastapäätä toisiaan
ja olisivat edullisia ja mukavia.. .Noh, ilmeisesti ranskan hanskaaminen jeesaa.
Valitsimme kiffaan tullessa oikealla puolella olevan hotlan, ja ihan kivaltahan tämä vaikutti, dollarienkin piti käydä.
Pikkuhiljaa totuus alkoi kuitenkin taas paljastua. Tässä vaiheessa täytyy todeta että joo, tämä on afrikka ja odotukset eivät ole hirveän korkealla
mutta silti! Kaikki lattiat on aivan täynnä torakoita, suihkuista ei tule vettä, ruokaa odoteltiin kolmisen tuntia ja omistaja
yrittää ihan sumeasti kusettaa meitä hinnoista ja kaikessa mahdollisessa. Perkele!
Noh, sovittiin hinnoiksi 10000 ouguyiaa per huone, safka 2000 per naama(4x) ja virvokkeet 1200, eli yhteensä 29200. Euron kurssi on 1=335ouguyiaa
tästä saamme hinnaksi ~90€/130$. Yritin pari tuntia kiskoa miehestä että paljonko ollaan maksamassa jos otettaisiin aamupalat mukaan
joiden piti olla sama 2000 per naama lisää. Noh, hintahan sitten rupesi seilaamaan.
Aluksi ilmoitettiin etteivät dollarit kelpaakaan. Kerrottuamme ettei muuta, ja varsinkaan euroja, ole muuttui ääni kellossa.
Ensimäinen tarjous oli että 300$ safkojen kanssa, wtf?!?!? Mutta varsinaista hintaa ei siltikään kuulunut.
Tunnin verran kävelin jampan perässä ja yritin tivata että mitä maksetaan, ettei aamulla enää katsella.
Tilannehan on se että jos ei nyt sovita jotain, niin aamulla maksetaan helvetisti ylihintaa, ja vaihtoehtoa ei ole.
Joko maksamme, tai poliisin läsnäollessa maksamme. Noh, hotellin pitäjä saatiin koijattua meidän huoneeseen ja hintaneuvottelu pystyi alkamaan.
Vartin taistelun jälkeen hinta saatiin seuraavaksi, huoneet, illan safkat, ja virvokkeet 125$
Aina kun omistaja sai puhuttua itseään pussiin hän muuttuikin kielitaidottomaksi. Yhtäkkiä ei vaan mennyt sanaakaan perille.
Noh, tämä expedition leaderin huone haisee kuselle, vessassa ei ole valoja telkkari ei toimi ja lattiat on täynnä kuolleita elukoita.
Meidän huone onkin sitten paremmassa kuosissa. Tuolle omistajalle napistiin puuttuvasta tyynystä ja vessan valoista, niin tämä jallajalla
toi TASKULAMPUN paskomista ja suihkussa käymistä varten.
Ja sitten se meikäläiselle rakkain aihe, eli ruoka... Sitä oli vähän ja se oli paskaa. melkein 9€ pienistä ranskalaisista ja siivusta lihaa,
josta ei kannata kysyä mistä se on peräisin. Positiivisena seikkana voidaan todeta se että jallajalla löysi voittajansa suuresta suomalaisesta
valkoisesta miehestä, kivasti kumartelee vastaan kävellessään. Mutta se ei muuta sitä että tommi ripuloi ja meikäläistä vituttaa tämä ruokahomma.
Aamulla kellot on soimassa taas seitsemältä ja pitäisi alkaa liikkumaan kohti malin rajaa.
Bamakon nurkille pitäisi päästä huomenna ja jostain pitää ostaa se AK, nigerian rajarosvot lähestyvät...
Toivottavasti malin pääkaupungista löytyy GSM-verkkoa jolla on roaming-sopimus jonkun suomalaisen operaattorin kanssa.
Mutta, kello on 24 ja heräämisen on 7 tuntia, aika mennä unille pullon jälkeen. Öitä ja moi.

ps, sikaosasto+allekirjoittanut juo taas punkkua täysin alkoholivapaassa Mauritaniassa :D

pv 12
Aamu ja hajotus, ja kohti Bamakoa mars. Tai sitten ei.
Lähdimme pompottelemaan kohti bamakoa joo, pääsimme malin rajan yli ilman ihmeellisempiä ongelmia.
Kaikille seuraaville matkaajille voin kertoa vinkkiä että dollareita on tänne turha ottaa mukaan, niillä ei tee mitään.
Malinkin rajalla se tuli selväksi. 100€ maksoi viisumit rajalta, koska ei ollut kuin dollareita tarjolla jouduimme maksamaan 240$
Vähän ennen rajaa auto päätti sitten hajota, tällä kertaa vähän enemmän. Mauritanian eteläpäässä tiet olivat aivan kauheassa kunnossa
ja ilmesesti joko a) lehmin väistelyn tai b) kauhean tien takia vasemman takarenkaan pultit olivat auenneet.
Vasen takarengas oli melkein irrota ja jonkun aikaa sillä ajeltuamme huomasimme että pinnapultit ovat ihan finito.
Yksi vannekin tässä seikkailussa meni tietysti paskaksi. Vaihdettiin viimeisellä tarkistuspisteellä ennen malin rajaa rengas
ja matka jatkui, hitaammin, mutta jatkui kuitenkin. Rajan ylitys tapahtui taas astetta erikoisemmin.
Passiin tuli kuulakärkikynällä visa joka leimalla todennettiin oikeaksi, aivan kuin mauritaniassakin.
Hintaneuvottelu olikin hivenen taas mielenkiintoisempi. Hinnaksi ilmoitettiin 25€ per naama, johon totesimme että meillä on vain dollareita tarjolla.
Tullivirkailijathan eivät tästä riemastuneet kun ilmoittivat että rahan vaihtaminen on vaikeaa.
Hetken aikaa (melkein tunti) hintaa hierottuamme dollarihinnaksi tuli se 240$, tarjosimme ensimmäisenä oikean kurssin mukaista 165$
jonka virkailijat totesivat täysin riittämättömäksi. Ranskalla ilmoittivat että euroja tai hulluna dollareita, tai passit on taas jumissa.
Yritimme tinkiä hintaa 200$ mutta turhaan. Tässä välissä koppiin kipaisi kolmaskin mies, ja kolmas dollarin kurssi.
Tämän jampan mukaan meidän olisi pitänyt maksaa 300$! Ei helvetti mitä hommia. Kaivoimme nopeasti esiin sen 240$ ja jatkoimme matkaa
Rengasremonttiin ja rajan ylitykseen meni taas sen verran aikaa että Bamakoon emme tulisi ehtimään ennen pimeää.
Matkan varrelta löytyisi yksi isompi kaupunki nioro du sahel johon pitäisi jäädä yöksi.
Ilman kielitaitoa, ehjää autoa, vettä, rahaa ja yöpaikkaa. Naaaaaaais!
Nioron ympäriajossa sitten joku osui kohdalleen. Meidät bongasi mopon selästä paikallinen turistiopas, kylän ainoa ihminen joka puhuu englantia.
Hän sitten ohjasi meidät ensimäisenä hotelliin ja seuraavaksi mekaanikon puheille.
Kun selvisi ettei ole muuta rahaa kuin dollareita, hän järjesti hotellista sen verran luottoa että saatiin katto pään päälle
seka safkaa ja kaljaa nenän eteen. Safkaa piti olla oikein huolella mutta keskenhän se loppui. Uusikin annos vedettiin reiman
kanssa puoliksi ja kesken loppui taas. Nyt oli vaan keittiö jo suljettu niin ei saatu lisää :(
Tilattiin viereisestä baarista aluksi perus 16 puolen litran olutta kun oli niin halpaa.
Ongelma meinasikin muotoutua sitten se että bisse olikin 8.6 volttista :D
Sapuskan kylkeen sitten vielä pari 250ml viinipussia kylkeen niin johan oli taas bileet pystyssä.
Opaskin meinasi kahden kaljan jälkeen sammua pöydän ääreen.
Hotelli, safkat, vedet ja kaljat maksoivat paikallisia palmunlehviä 64000 joka vastaa aikalailla sataa euroa.

pv 13
Aamu alkoi taas ihan liian aikaisin, kahdeksan jälkeen tultiin potkimana oveen että liikkeelle pitäisi lähteä.
Suunnitelma oli hyökätä heti aamusta pankkiin vaihtamaan dollareita paikalliseksi rahaksi, joka sitten paljastuikin isommaksi
ongelmaksi kuin mihin oltiin varauduttu. Paikallinen Western Union EI vaihda dollareita lainkaan...
Parin tunnin odottelun jälkeen sitten onneksi saatiin suomesta Westernillä sähkötettyä rahaa meille joten olimme tilapäisesti poissa ongelmista
300€ vaihtui 196000 paikalliseen tinaan joista se 64000 oli jo menossa hotellilaskuun. (Kiitos Mari miljoonasti)
Auton remontointiin oltiin edellisenä iltana neuvoteltu alustavasti 70000 paikallista rahaa.
Paikalliselle mekaanikolle kuitenkin onneksi sitten riitti 40000 pulttien, suodattimien ja öljyjen vaihdosta.
Mielenkiintoista kyllä viedä auto pajalle, saada lista mitä pitää tuoda ja itse käydä hakemassa nesteet ja osat korjaamolle :D
Osien mennessä paikoilleen aloimme käymään neuvottelua Land Cruiserin myynnistä.
Puolentoista tunnin neuvottelun jälkeen saimme luotua kontakteja, mutta auto jäi myymättä.
Ostajaa kiinnosti kovasti ajoneuvo, mutta joutui toteamaan ettei ole riittävästi käteisvarantoja automme ostoon.
Sinällään kyllä harmillista, 5000€ + majoitukset, safkat, juomat ja kyydit lentokentälle olisivat kelvanneet.
Togossa olisimme sillä rahalla juopotelleet vahvasti pitemmän aikaa =)
Nyt lojumme hotellissa täysin rahattomina, hotelliin menee loput 30000 mitä on jäljellä.
Mutta, auto on nyt kunnossa, öljyt vaihdettuina, perässä on 60 litraa naftaa ja bamakossa saadaan taas rahaa vaihdettua
Eiköhän tämä tästä riemuksi vielä muutu.
Tässä hotellissa on illalla vissiin bileet, 12 paria meni naimisiin ja heidän juhliaan sitten vietetään täällä, bändi soittaa illalla
ja nyt tuolla sisällä soi jo musiikki ihan laittoman kovaa. Vielä kun pääsisi netin ääreen päivittämään nämä näkyville.

Vaikka nämä kirjoitukset onkin välillä vähän synkkiä ja saattaa tuntua ettei täällä mene kuin päin helvettiä
niin ei se kyllä oikeasti niin ole. Keskimäärin koko reissu on ollut pelkkää mahtavuutta, hetkeäkään en vaihtaisi pois =)
Kuten äskeinen ruokatilaus taas osoitti :D
Tilattiin samanlainen kana-ateria kuin eilisiltana, saatiin vastaus että menee semmoinen tunnin verran aikaa siihen, hotellin
omistaja vielä havainnollisti miksi siihen menee aikaa. Elehti kanaa ja näytti että kaula poikki :D
Meidän sapuska siis tällä hetkellä vielä kotkottelee onnellisen tietämättömänä tuolla takapihalla.
Huomenna karistetaan tämän kylän tomut jaloista hyvillä mielin ja lähdetään tähtäämään kohti Bamakoa ja Burkina Fasoa.
Taivaalla on vaan vähän synkkiä pilviä, toivottavasti ei ala satamaan kun ei nuo pyyhkijät toimi vieläkään :/
---------------------------
No eihän sitä satamaan alaknut, muutaman pisaran pudotti ja kaikki oli siinä.
Pientä hiekkamyrskyäkin yritti pudottaa päälle mutta ei lähtenyt.
Aika nopeasti tosiaan nämä paikalliset häät hoidetaan, puolen päivään aloitettiin ja seitsemän aikaan oli juhlapaikalta kaikki kaikonneet. Hämmentävää.