Hilipatiheijaa!

Pari viimeisintä päivää taas luettavissa, tsekkailkaa mitä on tapahtunut.
Uusia kuviakin on mennyt kymmenittäin tällä 0.5kt uppaustahdilla, nimimerkillä mitä tein viime yön. Kuviakuviakuvia
-------------------------------------------------------------------
pv 14
Aamu alkoi taas kerran aivan liian aikaisin. Seitsemän jälkeen tultiin potkimaan ylös. Meidän opaskin tuli vielä kääntymään
moikkaamassa viimeistä kertaa ennenkuin lähti punaisen ristin koulutukseen "learning how to save life from danger"
Lastattiin auto ja lähdettiin ennen kahdeksaa pompottelemaan kohti Bamakoa taskuissa 0 yksikköä paikallista rahaa, tarkoituksena ehtiä ajoissa
pankkiin vaihtamaan. Tai olisimme taas hivenen nesteessä.
Olimme päässeet varmaan 30 kilometriä niorosta kohti Bamakoa kun silmiin osui kyltti jonka ensimäinen sana on Peage.
Ranskaa hallitsemattomille kerrottakoon että se tarkoittaa tietullia. Noh, tästä ensimäisestä selvittiin taas dollareilla, 2$ meni.
Jatkoimme matkaamme savannien ja pienten kylien halki kohti 400 kilometrin päässä siintävää pääkaupunkia.
Matkalle osui niitä pieniä kyliä sitten ihan koko ajan, ja nämäkin kylät vetävät aina sen 10000 ihmistä itseensä...
Hulluja kauppakujia rakennettu päätien varteen ja ihmiset ostavat ruokaa ja juomaa keskeltä pikatietä :D
Luulin että puolan valtatiet kun päätyvät kylään, se olisi kova juttu, mutta ei. Täällä otetaan puolet kummastakin kaistasta joilla myydään tavaraa
ja laitetaan ihmiset teiden laitaan ja keskelle tietä. Hämmentävää, muutaman kuvankin sain napsaistua niistä. Katsotaan
josko illalla saisi vaikka niitäkin lisättyä vielä tänne näkyville.

Sen verran vielä offroadia harrastelimme että ajoimme auton pari kertaa ihan metsikön siimekseen että saisimme tankata rauhassa.
Heti niorosta lähtiessämme juha ei saanut itse edes kiristää renkaiden pultteja kun jostain puskasta juoksi musta mies
riisti työkalun ja rupesi kiristämään renkaita... No onhan se kivaa ja kohteliasta mutta.. Ahdistavaa hivenen.
Tankkaustauot kuluivat siis rauhassa kun ajoimme sen verran kauas tieltä ettei kukaan päässyt näkemään ja "auttamaan"
Päivä kului siis ensimäiseltä kuudelta tunnilta hyvin pitkälti siis autossa, kuumassa sellaisessa.
Nyt siis pieni tarkennus että se kuumuus tarkoittaa perus 60-70 asteista Land Cruiseria, eikä sitä 35 astetta kuin suomessa.

Muutaman tunnin pompottelun jälkeen päädyimme kylään nimeltä Kati joka on bamakolle vähän sama kuin turenki hämeenlinnalle.
Paitsi että mittasuhteet vähän muuttuu :D Tässä yhteisössä asukkaita on kuitenkin useampi miljoona.
Päästyämme kaupungin reunamille alkoi hivenen ahdistaa koska kello alkoi vetelemään jo kahta, ja pankit menee perjantaisin täällä kiinni jo kolmelta..
Ahdistusta ei lisännyt yhtään se että paikalliset pitävät myös hidastetöyssyistä, jotka ovat 40cm pitkiä ja 25cm korkeita.
Land Cruiserin kuolleilla jousilla siihen ajaminen aina hymyilytti yhtä paljon. Ihme että molemmat pakat ovat vielä koossa.
Noh, Bamakon ydinkeskustaan pääseminen oli sinällään helpohkoa, mutta siellä navigoiminen ei sitten olekaan.
Missään ei ole mitään karttoja eikä missään lue mitään kadun nimiä. Helpottaa etsimistä myös että kukaan paikallinen
EI puhu englantia, emmekä me ranskaa. Noh, löysimme pankin jossa piti onnistua dollareiden vaihtamiminen
paikalliseen valuuttan ja euroiksi. Meikäläisellä ja tommilla olikin puuhana auton vahtiminen pihalla silla aikaa
kun juha ja reima taistelivat pankissa. Pankin ulkopuolella lonniville vartijoille en nimittäin jättäisi mitään vahdittavaksi.
puolen tunnin, 40 minuutin odottelun jälkeen pojat tulivat pankista ulos kiukkuisina ja jatkoimme matkaa kohti seuraavaa pankkia.
Pankissa oli nimittäin taas yritetty koijata valkoista miestä oikein huolella. Kurssi dollarista euroon oli joo ihan kohdallaan
mutta summa jonka olisi voinut vaihtaa oli ihan naurettavaa luokkaa eikä siis hyödyttänyt meitä lainkaan. Lähdimme siis suuntaamaan
uudestaan kohti alkuperäistä kohdettamme, BDM:ää. Pankki löytyi mutta puoli tuntia myöhässä.
Pankki oli omaan afrikkalaiseen tapaansa mennyt etuajassa kiinni. Aukioloaikaa siis oli mutta ihmiset oli kaikonneet.
Ei varsinaisesti enää yllättänyt meitä enää.
Onneksi jätkät olivat sentään vähän vaihtaneet rahaa paikalliseen valuuttaan niin teimme päätöksen jäädä Bamakoon yöksi ja jäädä odottamaan
maanantai-aamua ja pankin aukeamista. Tuolta BDM:stä oli kuitenkin luvattu aiemmin päivällä niin hyvä vaihtokurssi että sitä kannattaa jo
pari päivää odotella tässä paikassa. Ja saadaanhan me tässä lomaillakin samalla =) Keskustan ympäriajon jälkeen bongasimme yhden hotellin
johon menimme sitten juhan kanssa neuvottelemaan ja katsomaan huoneita.
Ilmeisesti omistaja-rouva haistoi eurooppalaisen rahan koska meille ei edes varsinaisia huoneita esitelty, vaan vietiin suoraan katsomaan sviittejä.
Ja heti ensimäiseksi katsomaan yläkerran neuvottelutilaa (tiedä edes miksi) josta oli näkymät kaikkiin neljään ilmansuuntaan kaupungin keskustassa.
Wanha, aivan yltäpäältä mutainen Land Cruiserikin ajettiin jalkakäytävälle hotellin pääoven eteen vartijoille vahdittavaksi.
Että näin. Noh, omistajan ja pikkolon johdatuksella tutkimem sviittejä ja päätimme tämän yhden ottaa.
Keittiö, olohuone, työhuone ja pari ilmastoitua makuuhuonetta omine kylppäreineen, 120000 CFA kolmeksi yöksi, ihanan kallista.
Ja siis toimivilla suihkuilla ja huonepalvelulla. Aika mahtavaa. ~40€ per naama kolmeksi yöksi, ei siis mitään kauhean kallista.
Ilta meni syödessä (trangialla väännetään kun rahat meni hotelliin :D ) ja pyykkäillessä. Itseä ja vaatteita.
Ja taistellessa hotellin netin kanssa. Täällä on periaatteessa WLAN mutta kukaan ei ole osannut konffata sitä oikein.
Alakerrassa on yksi verkko mikä menee nettiin, ja pätkii viiden minuutin välein. Muissa kerroksissa on kahta eri verkkoa jotka menevät välillä nettiin
ja tässä meidän kerroksessa on verkko johon kenelläkään ei ole salasanaa, ja mikä ei mene nettiin. Timo on luonut tähän kerrokseen
oman verkon kun tuo linksysi olisi pitänyt konffata repeteariksi... Synkkää. Korjaisin jos jaksaisin.
Netin toimintakin on kuin 90-luvun alkupuolelta. Nettipankin avautuminen kesti puolisen tuntia ja kahden laskun maksamiseen
meni 2.5 tuntia, ilman että niitä sai edes vahvistettua. Todella synkkää. Toooodella synkkää.
Onneksi lasillinen kylmää punaviiniä ja kylmä olut vei taas ajatukset muualle ja uni maistui hyvälle puhtaissa lakanoissa.

pv 15

Aamu, ja saa nukkua niin pitkään kuin haluaa ilman kiirettä mihinkään! Mahtihommia!
Heräsin joskus kahdentoista aikaan viileästä huoneesta puhtaista lakanoista, ensimäistä kertaa tällä retkellä sitten hotelli ibiksen.
Aamupalaksi hernekeittoa ja punkkua. Illalla mennään katsastamaan paikalliset yökerhot :D
Lomaa on nyt takana se 2 viikkoa ja tästä se vasta alkaa, ens viikonloppuna togoon rokkailemaan \\o \o/ o//

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------
Joskus pitää mennä todella kauas että voi nähdä lähelle. Ja pitää nähdä miten muut elävät että voi verrata omaansa siihen.
Se elämä siellä suomessa keskimäärin kestää vuosikymmeniä pitempään kuin täällä, mutta täällä siitä vähemmästäkin ajasta otetaan kaikki irti.
Ilmeisestikään tälle reissulle lähteminen ei ollut virhe, katsotaan miten elämä heitelee enää tämän jälkeen.
Onko jollain muulla kanttia katsoa mihin pokeri riittää ja lähteä liikkeelle samalla tapaa ja katsoa miten maailmankuva muuttuu?