The road to togo

Pv 26

Togossa toinen päivä
Taas tuli nukuttua oikein huolella ja aloitettua päivä oluella auringon ollessa korkeimmillaan. Reilut kolmekymmentä lämmintä ja altaan reunalla tarjoilijan toimittama kylmä olut maistuu.
Kaikki muut vaan nukkuivat ja meikäläinen sai rauhassa kumota kuppia ensin altaalla ja sitten myöhemmin kapakissa. Univaje
alkoi kyllä pian meikäläistäkin sen verran pahasti rokottaa että kahden jälkeen olin jo huoneessa katollaan. Ei siis paljoa kerrottavaa päivässä.


Pv 27

togossa kolmas päivä
Hirveä kankkunen kuten aina ennen jokaista ajopäivää, mutta kas, tänään ei ajeta mihinkään!
Ja siitähän se ajatus sitten lähti. Käytiin kaupungilla vähän seikkailemassa ja tutkimassa jatkoyhteyksiä eteenpäin mikäli Land Cruiser sattuisi menemään kaupaksi.
Poikettiin keskustan jälkeen naapurihotellin ravintolaan syömään ja juomaan hyvin. Air Marocin toimistossakin oli niin kova jono että päätimme
jatkaa vielä beniniin ainakin maitse. Land Cruiser näyttää aika synkältä möykyltä näin parin ajamattoman päivän jälkeen hotellin parkkipaikalla.
Kikkailimme itsemme takaisin hotellille pienen rahanvaihtoepisodin jälkeen johon en jaksa edes sen enempää hajota.
Sen verran voin sanoa etten enää koskaan napise nordean hitaudesta suomessa, kyllä se täällä on vaan ihan toista luokkaa.
Jos rahaa vaihtaakseen tarvitsee jonottaa kahdelle tiskille melkein tunnin verran niin jossain on vikaa.
Ja siis mun edelläni rahaa vaihtoi yksi ihminen... Ensin piti mennä yhdele tiskille josta sai kaavakkene johon piti kirjoittaa mitä valuuttaa
vaihtaa ja kuinka paljon, nimi ikä ja osoite ja sne kanssa mennä sitten jonottamaan varsinaiselle rahanvaihtopisteelle, joita oli taas auki vain yksi.
Viisi minuuttia täsä jonossa seisseenä virkailija näytti kopista tyhjää lomaketta ja sanoi että mun pitää mennä toisaalle täyttämään sellainen, hajosin.
Hajoaminen kuitenkin loppui lyhyeen pienen shoppailukierroksen jälkeen, ostin itselleni uudet shortsit ja t-luupihvin, jonka huuhdoin alas kurkusta
ilmastoidussa ravintolla muutamalla huurteiselle Flagillä, josta se ajatus sitten oikeasti lähti.
Illalla suuntasimme hotellin aulabaariin juomaan kapakan tyhjäksi punaviinistä, ja juotuamme pullon valoviiniäkin parinkymmenen oluen seuraksi
totesimme että josko tästä pitäisi vielä yökerhoon lähteä. Ja pitihän sinne lähteä.
Ennen tätä Blackout Corporation veti keikkaa aulabaarissa kaksimiehisenä akustisella kitaralla ja bongorummuilla. tuli pari omaa biisiä, vähän metallicaa ja klamydiaa :D
Oli siinä ihmettelemistä kun saksofonisti hyökkäsi mukaan soittamaan narkkarirakkautta :D Ja eikun jatkamaan juomista soiton tauottua.
Pienen powpown jälkeen lähdimme suurieleisesti ja äänisesti hotellista ulos respan virkailijalle haistatellen ja käsimerkkejä näytellen,
suuntana kolmensadan metrin päässä oleva Privilege.
Luonnollisestihan kyseisestä baaristakin oli meitä varoiteltu että olisi paha paikka.
Ulkona liikkuminenkin on valkoihoiselle hengelle hupaa hommaa, ja yli 20m siirtymiset pitää suorittaa taksilla tai mopolla.
Hotellin pihasta ei pääse edes ulos kävellen kun vartija tulee sen estämään, eli siis todellinen turstivaltio ja kaupunki.
Taksilla 300m yökerhon eteen ja sisälle kapakkiin. Edessä oli taas ongelma ettei meillä ollut enää paikallista rahaa
oikeastaan yhtään kun kaikki olivat mystisesti edelliseen kapakkaan huvenneet. Kortithan eivät käy ja eurot ei tosiaankaan käy.
Kunnes matkanjohtaja veti taas ässän hihasta.
Matkanjohtaja saapui pöytään tarjoilijan, parin viinipullon ja rahatukon kanssa.
Euroilla olikin pystynyt maksamaan ja vaihtorahanakin tuli frankkeja oikealla kurssilla, eikä se vaatinut kuin
lupauksen ravintolapäällikölle naimisiinmenosta. Loppuillan kulumisesta ei sitten olekaan paljoa kerrottavaa.
Useamman viinipotun me vielä tuhosimme ja sitten taas päädyimme kotihotelliin jossa oma puhdas sänky odotti.
Huonepalvelu olisi kiva kotonakin.

pv 28
Nukkumista, nukkumista, trangialla ruoan vääntöä ja auton kauppaamista. Ja lentojen katselua netistä.
Siihenpä se päivä kuluikin. Joka kerta kun hotellista jaksoi lähteä ulos niin portailla oli joku musta mies ilmoittamassa että haluaa ostaa meidän auton.
Muutaman ostajan kanssa sitten tehtiin vähän neuvonpitoa ja hintatiedustelua. Eikä asia oikein edennyt puusta pitkälle.
Yksi ostaja sitten iltamyöhällä ilmoitti että hän tule auton aamulla hakemaan sovittuun hintaan, jota jäimme parin oluen seurassa odottamaan.