26.-28.8.2008

Togo, Lome

Hotellilla Beninin lahden rannalla. Atlannin valtameri näkyy hotellin ikkunasta. Parvekkeella kylmä olut kädessä. Aurinko laskee valonsa merten taa. Kuulostaako tutulle? Jo kertaalleen moneen kertaan koetulle hetkelle? Jos kuulostaa, niin onneksi olkoon olet jo käynyt taivaassa. Tätä on elämä. Toisena hetkenä ukkostaa ja myrskyää. Salamoi ja sataa kaatamalla. Pieni ihminen kokee ja näkee uutta.
Kaikkea sitä mitä on joskus nähnyt televisiosta. Ei vain jaksa uskoa, että nyt
on sitä todistamassa itse ihan paikanpäällä katsellen ja ihailleen luonnon kauneutta, toisenlaista maailmaa ja erilaisten kulttuurien sekamelskaa. Saan siitä olla kiitollinen, että lähdin matkaan ennakkoluulottomasti ja löysin sen mitä olen etsinyt tämänkin vuoden. Erilaisen näkökulman elämään ja maailman menoon. Nyt pystyy vertailemaan elämää kotona ihan erilailla, kun on nähnyt tämänkin puolen maailmasta. Kokeilkaa ihmeessä. Unohtakaa työt ja lähtekää maailmalle... perhana. :o)

Eli kaikkea on koettu ja nähty matkalla Suomesta tänne Togon rannalle. Kaikkea en rehellisesti edes muista, mutta onneksi Gary varmaan muistaa kertoilla. Kokemuksena tämäkin reissu on ollut rikkaampi, kuin pari vuotta takaperin tekemämme Euroopan kiertue. Eniten meikäläistä on jännittänyt auton kestävyys. Ja kuten Garyn blogista voi lukea, että ei se auto nyt enään ihan täysillä käy, mutta urhoollisesti on tuonut meidät tänne asti maapalloa. Ihan uskomattoman hienoa... voisin vaikka mennä sen kanssa naimisiin... onnistuisikohan se tällä puolen maailmaa. :o)

Malissa yövyttiin ainakin Sikassossa. Juotiin olutta iltasella iltapalan päätteksi. Me olemme amatöörejä tuon oluen juonnin kanssa, kun emme osaa juoda sivistyneesti paria olutta, ettei hotellin ravintola joutuisi huonoon valoon. Varmaan ikävää, kun joutuu ilmoittamaan, että olut on loppu. Tilalle saatiin pussitettua whiskiä. Mitä vittua... Pussiwhiskiä. Ihan uutta meikäläiselle. Mut hyvä tumu tuli päälle ja taisi puskakin tulla tutuksi :o)

Burkina Fasossa oli ihmiset ihan mukavia ja iloisia. Mutta eniten meikäläistä ja seuruetta nyppii tämä ikävä ilmiö, että ei saa kävellää rauhassa kadulla. Koko ajan on joku myymässä jotakin taikka kerjäämässä rahaa. Ei siinä mitään, että kunhan vaan uskoisivat sen ettei olla ostamassa mitään. Mikä siinä on, että pitää jäädä roikkumaan takalistoon perskärpäsenä ja seurata jokaista liikettämme. Hajottavaa ja stressaavaa. Sama ilmiö on ollut joka maassa missä olemme matkanneet. Ja tulee jatkumaan.

Taidettiin yöpyä jopa yksi yö Burkina Fasossa. Ja muistaakseni juotiin muutama olut. Mutta luonto on kaunista ja välillä, niin uskomatonta ettei voi aina käsittää.
Ei sinäänsä mitään ihmeellistä, mutta minulle ainakin jotain ihan uutta. Autolla ajaessa huomaa kuinka maasto ja maisema vaihtuu sadan kilometrin matkalla ihan totaalisesti. Hiekasta vehreään metsään.

Ghana ei kyllä antanut ihan kaikkein parhainta kuvaa meikäläiselle rajamuodollisuuksien venyessä ja vaikeudesta. Olipahan sekin episodi. Mut ihmiset olivat mukavia ja ystävällisiä, mutta jotenkin tuntuu, että joka asiassa pääsisi paljon helpommalla, jos vaan antaisi dollareita käteen ja kysyisi riittääkö tämä vai haluatko lisää? On vain välillä vaikea erottaa ihmisistä ne jotka ovat aidosti ystävällisiä ja rehellisiä. Koska koko ajan on päällä ja takaraivossa huijatuksi tulemisen pelko... Perhana.

Ghanassa luonnon puisto oli hieno kokemus kaikkinen yöllisinen myrskyineen ja salamoineen. Mikäs niitä ihaillessa seurueen kanssa ja baaria tyhjäksi oluesta juodessa. Aamulla olikin safarin aika ja jokaisen unelma krapula. Sateen jälkeen tie oli vähän heikossa hapessa. Se meinasikin olla viimeinen niitti Land Cruiserille, mutta ei Toyota petä. Ei meitä. Se rakastaa kulkemista ja sen pysäyttää vaan luonnollinen ruostuminen.

Ghanan tiet oli kyl aika kuppaisia ja kuoppaisia. *huokaus* Kaiken kaikkiaan Ghana vei aika paljon aikaa ja käytiin me Kintanpossa aivan sairaan hienolla vesiputouksella. *huokaus* Aika väsynyt oli meno matkaseurueella. "Paskathuosuissa" siirryttiin Accraan ja toivottiin auton kestämistä. Accran "sisääntuloväylä" oli kaikkea muutakuin tie tai edes tietyö. *huokaus*

Ghana ei kyl jättänyt mitään ihan loistavaa kuvaa itsestään. Huonoja teitä ja bensiksellä kahden limun ja suklaapatukan hinta ulokomaalaiselle 25 €... Aika kallista. Kai siihen tuli tulli ja ulkomaalaisvero päällä :o) Jäi ostamatta.

Onneksi päästiin perunapeltotien kautta sit vähän tietä muistuttavalle väylälle yhden Accrassa vietetyn yön jälkeen. Onneksi Togo oli jo lähellä ja tälläkertaan rajamuodollisuudet kesti vähän vähemmän aikaa ja päästiin melkein ennen auringon laskua tänne meidän neljän tähden hotelliin viettämään lomaa.

Ennen reissua ajateltiin, että Afrikassa on mahdollista yöpyä matkan aikana teltassa, mutta kyliä ja kaupunkeja on sen verran matkanvarrella, että ei tarvitse. Hotelleja on kiitettävästi. Eivät kyl mitään luksus mestoja, mutta aina sänky voittaa telttapatjan. Ollaan vietetty reissun aikana vain 2 yötä teltassa. Muut on mennyt erilaisisssa ja tasoisissa hotelleissa n. 10 € yö keskiarvolla.

Ennen reissua ajateltiin, että ei kannata ja eikä ajeta yöllä. Eikä ajeta pimeällä kaupunkeissa. Mutta ei sekään ole ihan pitänyt paikkaansa. Saharassa ajoimme yöllä ja aika monesti matkan määräpaikasta toiseen venähtäen olemme saapuneet isoihinkin kaupunkeihin pimeällä ja etsineet hotellia. Aika jännää ja ei ihan jokapäiväistä meikäläiselle.

Ja lopuksi...

Mikäs täällä ollessa aurinkoisella rannalla tai sit vaihtoehtoisesti altaalla nauttien janojuomaa. Suomessa on kuulemma kanssa yli +20 astetta ja eikä pilvistä ole tietoakaan. Oikea kesä päällä. Nauttikaa aurinkosta ja lomasta.

-Tommi-

Ps. Nyt ei jaksa enään kirjoitella... eilen oli kunnon tumu päällä ja nyt vähän puhalluttaa... Mutta pääasia, että pojilla oli hauskaa paikallisessa yökerhossa. :o)