Newsflash

Pv 23

Kumasista Accraan.
Nonii, taas aamusta liikkelle hotellin pihasta ja kohti accraa.
Hotellin pihassa suoritettiin taas vähän huoltoa ja ajoneuvon korjaamista mitä pystyimme ja viitsimme tehdä. Tie oli taas aika lohduttomassa kunnossa eikä ajoneuvon kunto parantanut sitä yhtään. Ensimäinen parisataa kilometriä meni taas hienosti vaan paikkoja autosta kuvaillen ja välillä tankkaamaan pysähdellen. Tankkiin kun ei viitsi laittaa kymmentä litraa enempää naftaa kun se vuotaa ihan helvetisti. Päivän vaihduttua jo iltapäivää iski seuraava ongelma, juhan selkä alkoi vetää jumiin ja matkanteko hiljeni kovasti. Pääsimme accran liepeille vasta iltapäivällä ja yllätys paikallisista teistä ei ollut mieluisa. Koko accran sisäänmeno tie oli revitty auki ja muistutti perunapeltoa, joista näytillä on kuviakin. Yhtäkkiä tiessä saattoi olla kolme metriä syvä pudotus ja matkaa tehtiin sata metriä vartissa. Juhan kivut muuttuivat sen verran pahoiksi että otimme ensimäisen hotellin mikä tuli vastaan. Tietöistä johtuen sinnekin pääseminen oli lievä haaste. Ja seuraava oli kielitaidoton ja muutenkin haluton respatäti. Taas ei mikää raha eikä kortti käynnyt ja tiedusteluun automaatista, taksista tai lääkäristä oli vastaukset tuhinaa tai käsien nostelua. Napattiin reiman kanssa taksi ja lähdettiin etsimään pankkiautomaattia mikä sitten löytyikin yllättävän läheltä ja saatiin rahaa nostettua hotellihuoneeseen ja illan ateriointiin. Ja meikän ja reiman juopotteluun :D Juha nappasi lääkkeitä naamariin ja sammui kesken ateria kolmen 7upin voimasta ja lähti sitten nukkumaan huoneeseen tommi seuranaan. Jäätiin reiman kanssa ottamaan vähän kuppia ja kas, kello olikin kohta kolme ja hengasimme kolmen paikallisen gangsterin kanssa sulkeutuneen baarin pihalla. Meikäläisen läppäri kovasti heitä kiinnosti mutta pienen väännön jälkeen kone pysyi oikealla omistajallaan ja matkasi huoneeseen sammumaan, kuin omistajansakin.

Pv 24

Accrasta Togoon
Nyt jo totuttuun tapaan, kiireinen päivä alkoi ihan helvetillisessä krapulassa mikä oli edellisenä iltana hankittu hotellin ravintolassa. Kuuden jälkeen taas sängystä ylös ja etsimään sitä tullitoimistoa mihin auto piti mennä näyttämään. Kartalta sitä ei löytynyt joten suuntasimme poliisilaitokselle pienen päättelykierroksen jälkeen. Poliisiasemalta sitten löytyikin tie, eikä CEPS:in toimisto ollut kaukana. Kilometrin huruttelun jälkeen löysimme pihaan ja Suurkalifi Kouhia lähti hakemaan tullimiestä lyömään leimaa auton paperiin että matka voisi jatkua Togoon.

Taas kerran helpommin sanottu kuin tehty.
Kymmenen eri huoneen, viidentoista eri virkailijan ja edestakaisin näissä huoneissa juoksentelun jälkeen Land Cruiser oli valmis jatkamaan matkaa seuraavaan maahan. Yksi paperi oli muuttunut kuudeksi ja kaikissa oli vähintään pari virallista leimaa että kaikki olisi varmasti virallisen näköistä. Noh, ja ei muuta kuin nauravien ihmisten edestä kohti moottoritietä Lomeen päin.

Hah, ja taas oli turistivirkailijat kusseet kouhiaa silmään. Paskempaa tietä sai taas vaihteeksi hakea. Puola ja puolan montut on kyllä pieniä. Ei moottoritie voi vaan päättyä ja muuttua perunapelloksi missä on metrin syviä ja samanverran halkaisijaltaan olevia monttuja. Muutaman tunnin ajomatkailun, poliisiratsian ja poliisien lahjonnan jälkeen olimme Ghanan ja Togon rajalla. Pari kertaa jouduimme maksamaan lahjuksia että matka jatkuisi puuttuvan sammuttimen takia. Puuttuvat jarrut tai pakoputki ei koskaan ollut ongelma...

Noh, Ghanasta ulospääsy vei taas aikaa kun useamman ihmisen piti tutkia Tojotan papereita kovin ihmeissään, Accraan piti yhden vielä soittaakin. Taas kopista tullivirkailija kyytiin viidenkymmenen metrin matkalle ja rajan yli togoon päin. Jossa sitten taas perusrumbat, misät viisumi, kuka tarkistaa autoa ja kelle pitää antaa pientä lahjaa ettei passia tarvitse odottaa viikkoa, taaskaan ei eurot käy ja kaikki vaan puhuu ranskaa. Normipäivä rajalla siis. Tähän rajanylityksene kului enää parisen tuntia ja maksoi noin 90€ auton tullauksineen ja kaikkineen.

Positiivinen juttu on se että Aflaosta lomeen ja hotelli ibikseen ei oolut enää pitkä matka. Mikä on ajassa hyvin suhteellinen käsite. Tie oli taas ruokottoman huonossa kunnossa eikä pieni vesisade pyyhkimenttömän Land Cruiserin matkantekoa ainakaan helpottanut. Eikä se että satamasta ja rajalta tuleva liikenne ohjataan kiertotiellä bensa-aseman LÄPI! Kuvagalleriassa on pari kuvaakin kun 100 autoa seisoo paikallisen totalin pihassa eikä kukaan pääse eteenpäin kun täysperävaunurekka seisoon bensiksen toisella puolella poikittain tiellä. Eikä pääse eteenpäin eikä taaksepäin kun nämä perkeleen aivottomat imbesillit yrittävät päästä corollineen jokapuolelta ohi, aiheuttaen vain sen ettei kukaan pääse mihinkään. Ja tietenkään nyt niitä poliiseja ei ole missään. Reilun tunnin verran teimme tuota 250m matkaa. Noh, siitä pääsimmekin rantabulevardille mitä pompottelimme hetken verran aina Ibikselle asti. Kyllä helpotti pimenevässä illassa nähdä tutu värit loistamassa. Matkalle sattui vielä yksi kunnon roadkill kun mopoilija oli ottanut yhteen rekan kanssa ja yllätyksenä jäänyt tappiolle tässä. Paikallisten taunojen aiheuttama ruuhka (kahdella kaistalla 4-5 autoa rinnakkain) aiheutti sen ettei edes ambulanssi päässyt liikkelle. Tässä vaiheessa vielä elossa ollut jannu nostettiin taksin kyytiin jossa tämä heebo vielä vähän korisi ja liikkui, seuraavan kerran kun näimme taksin pysähtyneenä tien poskessa heiluttamassa ruuhkassa seisovalle ambulanssille ei jannu enää edes heilunut. En rupea paikallista liikennekulttuuria sen enempää ruotimaan, se vaan on paskaa. Kumasin ulosmenotiellä ollut kyltti kertoi riittävästi. Pelkästään Accrassa kuolee liikenteessä yli kymmenkertainen määrä ihmisiä kuin koko suomessa vuodessa, eikä liikenteen määrä Helsinki-Vantaa-Espoo-läjästä ole ihmeellisempää, ihmiset eivät vaan osaa ajaa niillä autoillaan.
Noh, Land Cruiser hotellin takapihalle parkkiin, miehet sisään, suihkuun ja syömään. Pari bisseä ja uni tuli niiiiiiiin helposti.
Pv 25

Togossa eka päivä
Ja unta palloon oikeen kunnolla. Sängystä nousin sen verran että sain blogin päivitettyä, muutaman tunnin loikoiltua altaalla, ja käytyä kaupassa hakemassa kaljaa jolla taioin taas tajun kankaalle. Ensimäistä kertaa matkustin mopon kyydissä aikuisiällä ja olihan rankkaa, onneksi en ollut selvinpäin, olisin varmaan ollut ihan paniikissa. Ja taas lisää unta. Koko ryhmä nukkui vaan tämän päivän, ei mitään elon merkkejä ruokailua ja uudelleen nukkumaanmenoa lukuunottamatta.