Kulkeepi lapsonen maailmalla jossain...

Jep! 11.8.2008

Eddie`s Bar oli täydellinen elämys ja meikän tämänhetkinen matkan kohokohta. Muistoksi jäi kasa kuvia, juliste ja tarroja. Toivottavasti ne eivät matkanvarrella huku tai tule ryöstetyksi.

Kovaa ajoa, ( "aurinkomatkojen" tyylille uskollisena ) on ollut Portugalista asti. Ite en ole ollut enään niin ahkerasti ratissa. Iso G ja Juha on hoitanut kuskin hommia hyvin. Viimeinen yö Euroopassa "nukuttiin" jossain satama-alueella Espanjassa ja venailtiin lautan lähtöä Marokkoon. Hotellin buukkaus meni mönkään ja päädyttiin mutkien kautta sit kyseiseen ratkaisuun. Pieni krapula ja univelka painoi ainakin meikäläistä, mutta hyvin heräsi taas, kun päästiin Tangeriin. Muuttui sitten hetkessä koko matkan touhu ja maisemat. Liikenne aivan kaamea sekamelskaa ja itse en ainakaan aio ajella kaupungeissa. Antaa noiden rattimiesten hoidella hommaa kotiinpäin. Muutamia läheltä piti tilanteita kyl on ollut ja niiltä ei voida välttyä.
Kunhan auton maalipinta vaan säilyisi ehjänä.

Marokko on kyl paikoitellen kaunis maa. Maisemat ovat suuremmaksi osaksi hiekkaa ja kiveä. Roskia teiden varsilla ja muutenkin kaupungit ovat kuin sodan jäljiltä. Paljon on pojilla vielä rakennettavaa. Hirveästi on keskeneräisiä rakennuksia. Eka yö vietettiin, jossain rannalla hotellissa missä oli paikallisilla kovat pileet. Kyl sitä näköjään voi pitää hauskaa ilman viinaakin. Hajoaminen tapahtui baarissa oluen sijasta tarjottiin vettä tai limpparia. Matkanjärjestäjä on ihan rikki. Onneksi oli muutama olut säästynyt Portugalista joita sit pystyi maistella.

Saharassa ei sit ole kuin pitkiä suoria ja hiekkaa. Sitä hiekkaa on sit aivan tajuttomasti. Hienoa seutua ja mikäs siinä ajellessa sekä matkata hiekan ympäröimänä. Viimeinen yö Marokossa vietettiin ihan Mauritanian rajan tuntumassa. Takana ajoa taaskin reilut 1300 km. En tiedä edes tarkkaa lukua, kun valvominen vie vähän ajatusta aina jännille urille. Kauhistelin jätkille Mauritanian tilannette, mut eihän reissua, nyt voi kesken jättää. Vähän kyl jännitti hypätä sisällissodan keskelle. Niin ainakin on kerrottu meille Mauritanian tilanteesta. Poliisitkin toivottavat vaan "Good Luck" :o) Asia kunnossa...

Rajan ylitys Marokosta Mauritaniian oli meikälle taas uus kokemus. Jonotusta keskipäivän auringon alla odottaessa, että saa leiman passiinsa ja pääsee jatkamaan matkaa ei kenenkään maalle. Mauritanian rajalla viisumien hakua ja hikisiä leikkimökin kokoisia koppeja, joista Iso G kävi noutamassa viisumeja. Dollarit on vat kuulemma täällä aika roskaa. Tahtovat euroja ja eihän meillä ole, kuin Dollareita. Saatiin vaihdettua kovan väännön jälkeen "rahanvaihtajalta" itsellemme valuuttaa, että saimme viisumit ja autoon paperit. Joku kuusi tuntia siinä meni kaikenkaikkiaan, että pääsimme etenemään ja kohti siällissotaa.

Nyt olen rannalla "La Paillu". n. 20 km Mauritanian pääkaupungista. Ranta on jonkun ranskalaisen omistama mesta ja hiekkarantaa on silmän kantamattomiin ja vieressä on baari... joka on kylläkin kiinni. Ensimmäinen yö takana teltassa ja toinen jo odottaa. Ollaan pidetty tämä päivä ihan lepoa, kun tuo viimepäivien ja öiden reilu 1500 km siirtyminen vie mehut pois vähän joka jätkältä.

Ei tämä Mauritania nyt vielä ainakaan tunnu pahalta paikalta. Lämmintä ja hiekkarantaa riittää Atlantin rannalla. Voiko pieni matkailija parempaa levähdys paikkaa itsellensä löytää. Ei ainakaan sisällissota näy mitenkään. Katotaan sit ku jatketaan, joskus matkaa.

Huomenna sit taas kohti Malin rajaa ja vielä ehkä mahdollisesti yksi yö Mauritaniassa ja sit poistuminen tressaavan ja pitkän jonottamisen jälkeen Maliin. Mitä ilmeisimmin näin käy.

Pienenä top 10 vihjeenä voisin antaa vielä lopuksi, että ei kannata Espanjassa näytellä jo aikoinaan Dion lanseraamaa "pirunsarvi" käsimerkkiä, joka on tunnettu ainakin suomalaisissa hevipiireissä. En Espanjassa se tarkoittaa jotain, josta
saa ainakin 50 € sakon. T: sakon saanut :o)

12.8.2008

Homma jatkuu...

Herättiin keskellä yötä, kun telttojemme viereen kaarsi auto ja alkoi armoton mölötys. Onneksi olivat vain matkalla viereiseen baariin kai viemään jotain. Yö oli muuten rauhallinen ja hikinen. Hiekkaa on jokapaikassa, sisällä ja ulkopuolella telttaa. Siltä ei voi välttyä, kun saharan rannalla telttailee ja viettää yönsä. Suihku kans olis kiva. Viime kerrasta onkin jo muutama päivän aikaa... Eiku aamulla matkaan kohti Malia.

Nyt ollaan ajeltu melkein läpi Mauritanian ja hiekkanäkymät on vaihtunut jo vähän vihreämmäksi. Alkaa jo perus Afrikka mitä tv:stä näkee jo tulemaan eteen. Kärpäsiä, kuolleita eläimiä ja savimajoja, joissa ihmiset elävät omaa pientä elämäänsä. Juha ajoi urhoollisesti koko päivän ja hoiti pojille välillä kylmää kokista. On muuten aika ulkopuolinen fiilis ajellessa pikkukylien läpi. Huomaa, että ei olla jokapäiväinen näky täälläpäin. Kääntyviä katseita ja huuteluja saamme osaksemme. Team Leaderin käydessä kaupassa täyttyy kauppa kummasti kylän asukkaista. Jos suomalainen katselee Afrikan "yökköstä" pitkään, niin aivan samanlaisia ovat paikalliset meitä vaaleita kohtaan.

Hotellissa lähellä Kiffaa, jossa nyt tätä kirjoittaessa olen, vietämme tämän seuraavan yömme. Torakoita on ihan järjettömästi. Laihoja sellaisia
Afrikkalaistyylisiä pikku pirulaisia. Hyvää Yötä pojille sit vaan moskiittoverkkojen alle. :o) Hotellin ruoka oli ranskalaisia ja jotain lihaa, jota en tahdo edes tietää... ei mikään makunystyröiden riemunvoitto, mut nyt ollaan Afrikassa. Ei oo Kebabbia tarjolla. :o)

Huomenna olis sit meno Maliin vihdoin ja viimein. Toivottavasti rajalta saa viisumit tai muuten tulee pitkä miinus Iso G:lle. On kuulemma ottanut selvää etukäteen, että pitäisi saada rajalta visat hankittua.

Ei kyl hirveästi tämä poliittinen tilanne näy täällä ajellessa. En tie onko tuuria vai mitä, mut rauhallista on ollut. Pääkaupunkista lähtiessä näkyi ainoat tykit ja sotilasajoneuvot vartioimassa tietä. Ulkonaliikkumiskielto on öisin voimassa koko maassa. Muuten ajo meni rauhallisesti välillä pysähdellen poliisin tarkistupisteille. Eläimiä kuljeskelee pirusti teiden varsilla. Melkein poikkeuksetta kameleita, lehmiä, vuohia ja lampaita. Joita siis makailee tienvarrella, myös kuolleina.

Mut nyt ei jaksa enään kirjoittaa. Nyt nukkuun ja Juha jatkaa punaviinin juomista Amerikan Reiman kanssa joka hankki itsellensä pienen punakan värin :O)

Jep.... Moro!

13.8.2008

Ei perjantai, mutta menee se keskiviikostakin. Aamulla matka jatkui kohti Malia. Maisemat vaihtui mitä enemmän ajoimme kohti rajaa. Hökkelikylää ja köyhyyttä. Se oli nyt todellista. Matkalla näimme mitä ilmeisimmin jonkun Mauritaniassa vaikutavan pääkihon poliisi saattuessa ja aivan järjettömän kulkueen. Kulkueen kärkiauto käski meitä ajaamaan sivuun hiekkatiellä ja kehoitti ystävällisesti näyttämään rauhanmerkkiä. Oli mitä ilmeisimmin tapahtunut jokin iloinen ja juhlittava asia sisällissodan tiimoilta. Ei tietoa, mut kai se joskus selviää meille matkaajille. :o)

Pysähdyttiin ihan normi öljyen ja auton kunnon tarkastukselle. Ilma putsari oli irti. Juha nippusiteillä korjasi MacGyver tyyliin, mutta hajoitti peukalonsa sitä tehdessä. Peukalo vääntyi sijoiltaan ja oli pakko laittaa se ominvoimin paikoilleen. Nyt on tunto pois Juhan Peukkiksesta... Sideharsoa sitä tukemaan... Toivottavasti tunto joskus palaa.

Matka jatkui kunnes... tapahtui jotain jota emme ääneen halunneet sanoa koko matkan aikana. Autosta hajosi takarengas. Pultit paskana ja vanne rikki. Mitä vittua... Keskellä ei mitään ja matkaa Maliin yli 150 km. Ei voi olla todellista. Tiet ovat tehneet tehtävänsä Land Cruiserille ja sen tekniikalle. Matkan aikana on tippunut pois sähkölaitteita ja viimeisinmmäksi on hajonnut tupakankansytytin. Eikä meillä toimi edes tuuletin...Prkl.

Hajottaa ja jännät ajat ovat edessä. Joudutaanko jatkaa matkaa reppuselässä ja ottaa vain tarpeellinen mukaan... Nyt olisi oikea hetki sille lotto voitolle.

Onneksi oltiin päästy poliisin tarkastus pisteelle. Juha teki ruutininomaisen auton tarkastuksen ja huomasi edellä mainitun vian ja rikon. Renkaan ja vanteen vaihto uuteen. Mutta pyöränrenkaiden pinnapultit oli rikki ja vararengas tyhjä. Otetaan sille vittu.... Eikä ole paikallista rahaa ja kuulemma dollarit on roskaa. Ei mee vittu hyvin taas... Tälläistä on tämä matkailu. Ihan vitun jees... meitsi dikkaa. Ei oo ihan perus reissu. Eikä mene ihan putkeen. *huokaus* Katotaan mitä tapahtuu.

Onneksi päästiin jatkamaan matkaa korjauksien jälkeen. Mielessä kävi jo matka rinkkojen kanssa kävellen kilometrejä kuumuudessa ilman vettä. Vesi varanto oli aika niukka, koska paikallisilla ei ole hirveitä varantoja tarjota matkailijalle. Juha jo pienessä mielessä suunnitteli kuinka päästään jatkamaan matkaa kolmella renkaalla. Onneksi ollaan oltu kunnolla ja rukoiltu Jalllaa, niin päästiin nyt isolla säihkähdyksellä. Todellinen ongelma on, että dollarit ovat roskaa. Täytyy vaihtaa rahaa. Auton jorjaukseen menee aikaa ja nyt voi sanoa, että en ole koskaan aikaisemmin kokenut mitään vastaavaa. En nyt sanoisi, että kuolema keskellä aavikkoa ilman vettä olisi todellista, mutta kävi se joskus synkkinä hetkinä mielessä... Ei oo ihan perus juttu, että auto hajoaa keskellä aavikkoa. Kiittäkäämme herraa.

Mut kaikki nyt hyvin. Päästiin nilkuttaen Malin puolelle. Rajalla oli taas perus vääntö... Dollarit ihan vessapaperia. Onneksi saatiin hinta kohilleen. Niorossa paikallinen "opas" bongasi meidät... ihme... Ei ollakkaan kovin erilaisia täällä. Porukkaa keränntyy mulkoilemaan meitä kun pysähdytään... akvaariokala fiilis.

Tällä hetkellä vaikka auton hajoaminen ja armoton kävelymatka ilman vettä ja ruokaa vieraalla maalla oli todella lähellä, voi tuntea itsensä taas kerran voittajaksi. En tiedä parempaa tunnetta kuin ylittää itsensä ja tehdä kaikkensa selviytytäkseen hengissä, Siihen ei pääse ihan normi Kanarian saari matkailulla. On taas opettanut minua tämäkin. Kaikilla ei ole itseensä selvyksiä asioita joita meillä on. Pakko on elää luonnon armoilla ja olemme ihan vitun pieni osa sitä. Onneksi suomessa on kaikki asiat kohdallaan. Tätä olen tullutkin tänne hakemaan. Itsensä ja omien rajojensä ylittämistä. Ei sovi kaikille, mutta suosittelen joskus kokeiltavaksi... Ihan vitun siistiä.

Helvetin iso kiitos Juhan siskolle. Koska hätämme hetkellä ja lopulta yhteyden häneen saaneena saimme tietoa, että ei ole ongelma vaihtaa rahaa ja jatkaa matkaa Malissa. Kiitos *kumarrus* Ostamme hänele viiniä ison pullon... jotain ulkomaalaista tietenkin.

Nioroon päästyä ja paikallisen oppaan bongattua meidät olemme eläneet herroiksi. Ruokaa ja juomaa on saatu pikkurahalla. Ei ole ollut pulaa mistään. Auto saadaan korjattua... toivottavasti ja pääsemme jatkamaan matkaa.

Toivottavasti elämä hymyilee myös seuraavat kilometrit matkallamme. Seuraavaksi olisi Bamakon kautta Burkina Fasoon. Nostakaa kahvikuppi sille kello yhdeksän kahvitauolla ja viimeistään vartin yli jo takas sit töihin... :o)

-Tommi-

Ps. Terveiset kaikille tutuille ja porukoille. Hengissä ollaan.
Pss. Terkut Rikelle :o)


Kaiken kaikkiaan päivä oli loistava. Jännitystä, tapahtumia ja hajoamista. Minä ja muut matkailijat tykkää. En vaihtaisi päivää toiseen... Ennemmin hikoilen
täällä Afrikan keskipäivän auringossa kuumassa paikoillaan seisovassa autossa odottamassa viisumeja toiseen maahan, kuin teen töitä viileässä toimistossa
selaillen nettiä.


14.8.2008

Onpa tuskasen kuuma krapulapäivä. Aivan loistavaa. Kertaan vielä tapahtumia ja sitä missä nyt olemme. Olemme Malissa ja kaupungissa Nioro. Hotellilla joka saatiin hyvällä onnella. Reissussa aina välillä tarvitsee myöskin onnea. Onneksi sitä nyt meillä oli. Auto tosiaankin hajosi. Takarengaasta hajosi vanne ja pinnapultit... niin ainakin minulle kerrottiin. Pojat osaa kerotilla paremmin. Tämä päivä menee paikallisen auttajamme kanssa hakiessa rahaa, autoon varaosia ja etsiessä autoon huoltoa. Siihen se raha sit katoaakin. Vietämme vielä yhden yön täällä Niorossa. Syömme ja nukumme hyvin. Autokin menisi kaupaksi... Jos sen nyt tahdomme vielä myydä.

Kyl tuo Dogolainen paikallinen auttaja... on ihan asia äijä. Tutustutti myös meidät eilen Nioron punaisenristin päällikköön, joka myös on ollut meitä auttamassa hätämme hetkellä. Seuraavaan punaisenristin keräykseen lupaan laittaa rahaa. Ei ne rahat varmaankaan hukkaan mene.

Ihmiset täällä ovat ihan hämillään ja innoissaan meikäläisen pitkistä vaaleista hiuksista. Juha saa myös osakseen silityksiä... Karua. :o) Meikäläisen osaksi tällepäivälle lankesi loikoilu hotellilla kamoja vartioimassa, kun Gary ja Juha vääntää autoa kuntoon ja kauppoja. Ulkona on jotain + 35 astetta. Aika viileää etten sanoisi.

Ei mennyt auto kaupaksi... loppu rahat kai ostajalta. Mut nyt illalla vielä ruokaa ja juomaa... Jos rahat riittää.

Näkyilimisiin...

-Tommi-

Ps. Hitto, että on kuuma :o)

15.8.2008

Hikinen päivä autossa ainakin meikäläisen osalta. Pojat saa kertoilla paremmin miksi jouduin tai siis sain hikoilla kuumassa autossa pankin edessä keskellä Bamakon keskustaa. Nyt olo on sairaan hyvä. Just tuli suihkussa ja tää hotelli jossa nyt majailemme on mielestäni tämän reissun ehkä tasokkain... Muut voivat olla taas tuttuun tyyliin erimieltä siitäkin asiasta :o)

Illan ohjelmana olisi ruanlaittoa trangialla. Ruokana olisi makaroonia ja lihapullia kastikkeessa... voi olla, että laitetaan risaiseksi ja maustetaan sitä tomaattimurskalla. Päivällä jo söimmekin nötköttiä suoraan tölkistä ja maustoimme sitä sinapilla. Hmmm... hyvää. Budjetti matkailu on jees.

Malissa on kyl hienoa ja vihreää maisemaa. Ihmiset ovat mukavia ja vaikka köyhyyttä on paljon esillä sekä kylät pelkkiä aika alkeellisia. Silti ihmisistä paistaa jonkin asteinen iloisuus.

Mut eipä tällepäivälle sit jaksa muuta kirjoitella... huomenna löhöilyä ja... En tie vie mitä tapahtuu.

-Tommi-

16.8.2008

Nukuttu hyvin pitkään ja syöty hernekeittoa. Eipä muuta meikällä tänään ohjelmassa. Vähän kai on orastava kuumeen alku... pitää ottaa buranaa ja muistaa syödä malarialääke. Tv:stä tulee olympia jalkapalloa... Argentiina - Hollanti. Juha juo punaviiniä ja vittuilee kaikille, Gary muuten vaan hajoilee ja hajoittaa paikkoja. Reima nukkui pitkään ja luo nahkaansa. Aika hyvin jätkä poltti silloin itsensä Saharassa :o) Mut ei saa nauraa voi käydä jokaiselle tuon auringon kanssa.

Ei täällä maailmalla tänään mitään hohdokasta tapahdu... mut ennemmin täällä kuin kylmässä pohjolassa. :o)

Np. Dingo - Lähetyssaarnaaja

-Tommi-

Ps. Juha hajoaa aamuihinsa ja Dingoon... Meikäläisen pieniä iloja tässä tylsässä päivässä :o)

Pss. Toivottavasti, ette hajoile kun varmaan aikalailla samoista asioista Iso G:n kanssa kirjoittelemme... Mut saman peltiromun sisältä katsomme ympäröivää maailmaa... Joten varmaan ymmärrätte meitä :o)

Vielä lopuksi... käytiin Juhan kanssa oluen hakureissulla ja käveltiin jotain 5 km suuntaan jos toiseen... Mut palattiin tyhjin käsin. Aivan liian kallista juomaa täällä... prkl... Yli euron pullo. :o) Täytyy juoda Juhan punaviiniä... siitäkös se ilostuu.

-Tommi-