Reitti ja muuta tarinaa sen varrelle

Eli siis nyt suomenkielisillekin lukijoille tuo reitti.

Turku-Ruotsi-Tanska-Saksa-Belgia-Ranska-Espanja-Portugali-Marokko-Mauritania-Mali-Burkina Faso-Ghana-Togo-Benin-Nigeria-Kamerun-Päiväntasaajan Guinea-Gabon-Kongo-Angola-(Namibia-Etelä Afrikka)

Eurooppaa en jaksa sen enempää edes selittää, kaikkihan sen on jo nähneet moneen kertaan. Joten Marokosta seikkailu varsinaisesti siis vasta alkaa :)

Marokkoon saapumisen jälkeen tullaillaan auto ja hankitaan sille vakuutukset (tämä toistuu useasti tarinan aikana) ja lähdetään pompottelemaan kohti Casablancaa josta hoidetaan viisumi mauritaniaan, rabatista näitä viisumeita on joskus saanut, ei kuulemma enää. Casablancasta tosiaan rabattiin ja merenrantaa pitkin hurutamme läpi läntisen Saharan ja päädymme Mauritanian rajalle. Rajalla leimamme hankkimamme viisumit (tai jos casablancassa on ollut toimisto kiinni otamme sen tästä) ja menemme mauritanian puolelle. Tästä kohtaa alkaa taas pienimuotoinen kiire, saamme maahan todennäköisesti vain sen kolmen päivän transit-visan, jota voi kyllä sitten taas pidentää maan pääkaupungissa Nouakchottissa. Sen jälkeemme suuntaamme matkamme itään läpi maan ja kohti Malin rajaa. Tässä kohtaa joku ihmettelee miksi emme jatka matkaa atlantin rantaa pitkin, lopussa selitys sille.
Noh ei muuta kuin kohti Malia. Taas rajan ylitys ja auton tullailua ja vakuutuksien hankkimista. Suuntaamme Cruiserin nokan kohti Malin pääkaupunkia Bamakoa josta tarkoituksemme on hankkia viisumi seuraavaan kohteeseen, Burkina Fasoon. Bamakosta jatkamme kohti itää ja Burkina Fason pääkaupunkia Ouagadougou'ta. Taas yksi rajanylitys kaikkine muodollisuuksineen. Kanssamatkailijoiden tarinoita lukeneen nämä pari viimeisintä ylitystä ovat sieltä helpoimmasta päästä. Ouagadougou'ssa hankimme viisumit seuraavaan kohteeseen, eli Ghanaan. Ghanan konsulaatista Ouagadougoussa matkamme jatkuu kohtisuorasti etelää ja Ghanan pääkaupunkia Accraa. Taas yksi rajanylitys (toivottavasti sujuu oikeastikin näin helposti kuin miltä laitan sen nyt näyttämään) ja tadaa, olemme Ghanassa, matkamme jatkuu siis uudelleen atlantin rannalle, ja maan pääkaupunkiin Accraan. Accrasta hankimme Togon tai Beninin
konsulaatista ns ryhmäviisumin jolla pääse seikkailemaan kaikkiin kolmeen maahan + että hankimme myös Nigerian ja Kamerunin viisumit täältä. Noh, nokka kohti Togoa ja Loméa tarkemmin sanottuna. Koska viisumit on jo hankittu heilutamme vaan rajalla virkailijalle iloisesti rajan ylittäessämme. Lomésta matka jatkuukin suoraan kohti Beninin pääkaupunkia Porto-Novoa. Josta taas tiemme vie eteenpäin kohti Nigeria Lagosia ja Port Harcourtia. Nigerian jälkeen saavumme Kamerunin rajalle josta läpi kulkeminen pitäisi tapahtua hienosti, ainakin unissa. Kamerunissa kulkumme suuntaa Doyala'an (lausutaan Toijalaan) ja Yaounde'hen, josta mitä ilmeisemmin hankimme viisumin Päiväntasaajan Guineaan ja Gaboniin. Päiväntasaajan Guinea hurautetaan läpi parissa tunnissa ja sitten ollaankin taas jo Gabonissa. Siellä kulkumme suuntautuu Librevilleen josta pitäisi yrittää hankkia viisumia tuohon pienempään ja nimellisesti rauhallisempaan Kongoon. Ja tästä se HC-osuus sitten alkaa..
Librevillestä pitäisi päästä elossa pienemmän Kongon puolelle ja sen kaupunkiin Kinshasa tai Brazzaville ja niistä hankkia viisumi Angolan puolelle. Kinshasan ja Brazzavillen ulkopuolella valkoisen miehen ulkona liikkuminen on sitten ns hengelle hupaa hommaa, joten toivotaanpa ettei se Cruiser hajoa tuonne.. Ja kohti Angolaan ja sen pääkaupunkia Luandaa hirveällä kyydillä!

Ja tähän se matkanteko sitten varmaan viimeistään tyssääkin. Seuraava maa Namibia kun kuuluu Etelä-Afrikan Unioniin, joka vaatii Carnet de Passage'n maahanpääsyyn ja sitähän nyt ei ole kahdesta syystä otettu. Ensimäinen on se että reissun idea oli alunperin että ostetaan auto, ajetaan sillä afrikkaan, myydään se pois ja lennetään kotiin. Ja tämä idea ei täyty maissa mihin tuo Carnet tarvitaan.
Noh, sitten vaihtoehto B, eli hankkisimme Carnet'in ja seikkailisimme sen kanssa.
Autoliitosta tuo Carnet de Passage maksaa meille ~300€ jonka hinnan saa lähes täysimääräisena takaisin kun palauttaa oikein täytetyn Carnet'in. Eli joka maan kohdalla on sekä sisääntulo, että uloslähtö merkittynä. Jos ei ole uloslähtöä merkittynä ajoneuvo on jäänyt maahan.
Me emme siis millään pysty Carnet'in kanssa laillisesti myymään autoa ilman hirveää tullaus ja veroruljanssia, ja itse ainakaan aio siihen ruveta missään noista afrikan maissa kun ne ei puhu englantia eikä suomea, ja mä en puhu sujuvasti ranskaa.
Bonuksena Suomessa laillisen! myynnin jälkeen saattaa autoliitto muistaa meitä vielä pienellä korvausvaateella, jos mukanamme tuolleet tullaus- ja veropaperit ei heitä vakuutakaan ja Carnet'sta puuttuu viimeinen ulosvientimerkintä.

Emme siis hanki carnettia autolle (syyt ylempänä) niin emme viitsi maksaa Senegaliinkaan sisään, ja nykyisten rajaongelmien takia sitä rannikolla seuraavat maat olisivat olleet Guinea-bissau, Guinea, Sierra leone, Norsunluurannikko ja Liberia joista ei pääse eteenpäin maitse ongelmattomasti joka suuntaan. Eli saadaksemme käytyihin maihimme Senegalin, Gambian ja nämä pari muuta valtiota, olisi pitänyt ajaa niiden läpi ja palata takaisin Senegaliin ja sieltä taas jatkaa Maliin tai kokeilla onneamme ja _ehkä_ päästä Guineasta sitten Maliin, rajat kun tuntuvat noilla nurkilla toimivan aika sattumanvaraisesti ja hyvällä lahjonnalla. Mihin meillä taas ei ole varaa. Kuulostaa huonolta tuo mutkan ajaminen joten jätämme sen viimeiseksi vaihtoehdoksi.