Paluu kylmään pohjolaan

Heipparallaa vaan kaikki!

Kotiinpaluusta on nyt kulunut kohta kuutisen viikkoa ja vieläkin kaikki olemme elossa.

Keniastahan hyökkäsimme lentokoneella pariksi päiväksi lontooseen seikkailemaan, jossa kävimme mm legendaarisessa Ruskin Arms pubissa jossa Iron Maiden soitteli ensimäisiä keikkojaan. Kannattaa mennä käymään sielläkin NYT jos meinaa baariin päästä, kapakka menee kiinni 24/25 joulukuuta kun tilalle rakennetaan asuntoja.
Afrikka-varustuksen kanssa EI muuten kannata lähteä tutkimaan lontoon nähtävyyksiä, London Eye'een pääsimme vasta sen jälkeen kun olimme luovuttaneet rinkkojemme pohjalta kolme veistä ja kaikenlaista muuta materiaalia mikä on englantilaisten mielestä vaarallista tahi laitonta kantaa kadulla mukana... Ymmärrän että taskussa kannettu veitsi on laiton, ja hivenen epäilyttävää, mutta että rinkan pohjallakin, kymmenen kiloa materiaalia päällä.. Moro. Millähän tuo uuvatti kansakunta hankkii ostamansa veitset kaupasta kotiin?

Toivottavasti kaikilla lukijoillamme on ollut tekstin ääressä vähintään yhtä hupaisaa kun meillä oli matkalla. Kaikki tarinat ovat tosia, mutta syyttömiä suojellaksemme moni hyväkin tarina täältä puuttuu. Ehkä niitä voi sitten kertoa kun vanhempamme ovat selvinneet näistä ensinalkuun ;)

P.S. Jos kuvittelitte että tuhannen euron Land Cruiserilla afrikkaan lähtö oli HC-juttu, odottakaapa vaan vuoden verran ;) Silloin pojatmaailmalla alkaa uudelleen päivittymään, uusilla seikkailuilla, uusilla mailla ja uusilla sotilasvallankaappauksilla =)

-Gärtsä-

Keskiviikkona tapahtunutta: lento Cotonou (Benin) - Nairobi (Kenia)

-Lentoa kulunut n. 12 sek:

Matkanjohtaja on löytänyt viereisestä penkistä itsemurhapommittajan ja vittuilee sille armottomasti.

-Lentoa kulunut 30 min:

Matkanjohtaja on saanut jo kolme tarjoulukieltoa mutta muiden matkalaisten kautta sitä viinaa vaan pöytään valuu.

-lentoa kulunut 2 h:

Matkanjohtajan viimeinen kommentti 'Saatanan hattivatit, kohta läski tummuu!'
Matkanjohtajan viimeinen päiväkäsky taas kuuluu niin että:
Jos tuo vitun homonaama hattivatti islamisti nousee tuosta penkistä
edes kuselle niin se tapetaan - saatana.
Mikä päivä nyt edes on?

-Lentoa kulunut 4 h:

Matkanjohtaja tilasi lentoemännännän paikalle sekä käski tuoda paikalle 6 olutta, 3 valkoviiniä ja 3 punaviiniä, MUTTA lentoemäntä sanoi että: "I have to control your drinking. I am the on who takes responsibility of it and I cannot give you any drinks no more". Siinä vaiheessa, matkanjohtaja delegoi muut matkalaiset hoitamaan hänelle juotavaan jotta hän ei joutuisi laskuhumalaan.

-Lento aloittaa laskukiitonsa:

Lentokoneen aloittaessa laskeutumisen matkanjohtaja artikuloi erittäin kovaäänisesti: "we all gonna die!!!" moneen kertaan (kova äänisesti sekä kirkumalla!) ja silloin jopa viereisen penkin itsemurhapommittaja alkoi rukoilemaan ääneen sekä toisella puolen oleva kongolainen matkustaja kiristi turvavyötään. Lisäksi osa lähiympäristön matkustajista oli paniikissa katsoen ympäripyörin silmin "mitä vittua" -tyyliin "kuollaanko me oikeasti?". Loppujen lopuksi ranskalaiset kanssa matkustajat repesivät nauruun kun he ymmärsivät että kyse oli leikistä, eikä todellisesta vaarasta. Tosin, muut eivät sitä välttämättä ymmärtäneet =) Onnistuneen laskeutumisen jälkeen raikuvat aploodit, (tosin vain expedition Kaappisen jäsenet) jotka annettin sen johdosta että kukaan ei kuollut =D. Positiivisena asiana sanottakoot, että lentoyhtiön puolesta ei tullut mitään sanktioita kyseisestä tapahtumasta, muuta kuin että matkanjohtaja oli HIEMAN heikossa hapessa vielä viisumeita haettaessa (mutta kuitenkin onnistuneesti saimme viisumit). Matkanjohtaja ei tosin itse kyllä kirjoittanut viisumihakemustaan.

P.S. Huomioi että reittilennolla ei tarjoiltu vettä, joten matkanjohtaja ei voinut selvittää päätään =)

P.S.S. 11 tunnin päästä lento Lontooseen (kesto n. 10h) ja matkanjohtaja on vieläkin päissään. Krapulasta tuskin tulee ongelmaa, koska Kenya Airways hoitaa korjaussarjan. Tiedossa Lisää pahennusta: "Vittu me kuollaan KAIKKI!" =D

P.S.S.S.... Siitä se ajatus sitten lähtikin...

Missä mennään, Expedition Kaappine?

Moro.

Täällä ollaan Nairobissa, Keniassa.
Mystisesti eilen tänne eksyttiin.
Sen pituinen se.

Sähkeitä maailmalta -STOP-

pv 31

Viisumi loppuu keskiyöllä -STOP-
Lensimme hotellista pihalle (RAIRAI) -STOP-
Kävimme äsken lentokentällä kyselemässä, mutta kaikki lennot ovat täynnä -STOP-
Olemme pubissa oluella -STOP-

Mites tässä nyt näin kävi?

pv 29

Täällä ollaan jossain päin afrikkaa päissään, vissiin Beninissä? Voi olla norsunluurannikkokin...

pv 30

Käytiin kyselemässä lentoja nigeriaan ja kameruniin, ja kännissä ollaan edelleenkin, Land Cruiser alkaa olla kohta juotu, muttei vielä.
Vieläkään ei kyllä tiedetä missä ollaan mutta lentokenntä löytyi

Kohti Beniniä, mutta miten?

pv 29


Herättiin koko ryhmä ympäripäissään hotellihuoneesta kymmentä vaille 12.
Land Cruiser on hävinnyt takapihalta ja meidän taskut ja rinkat on täynnä paikallista rahaa. Yhdestä taskusta
löytyi käsinkirjoitettu kauppakirja jolla olen jollekin Abdullahille auton myynnyt rahaa ja kamelia vastaan.
Otettiin sitten taksi Togon Ibiksestä Beninin vastaavaan ja ryypätään nyt niin kauan kun rahaa riittää.
Heippa!

The road to togo

Pv 26

Togossa toinen päivä
Taas tuli nukuttua oikein huolella ja aloitettua päivä oluella auringon ollessa korkeimmillaan. Reilut kolmekymmentä lämmintä ja altaan reunalla tarjoilijan toimittama kylmä olut maistuu.
Kaikki muut vaan nukkuivat ja meikäläinen sai rauhassa kumota kuppia ensin altaalla ja sitten myöhemmin kapakissa. Univaje
alkoi kyllä pian meikäläistäkin sen verran pahasti rokottaa että kahden jälkeen olin jo huoneessa katollaan. Ei siis paljoa kerrottavaa päivässä.


Pv 27

togossa kolmas päivä
Hirveä kankkunen kuten aina ennen jokaista ajopäivää, mutta kas, tänään ei ajeta mihinkään!
Ja siitähän se ajatus sitten lähti. Käytiin kaupungilla vähän seikkailemassa ja tutkimassa jatkoyhteyksiä eteenpäin mikäli Land Cruiser sattuisi menemään kaupaksi.
Poikettiin keskustan jälkeen naapurihotellin ravintolaan syömään ja juomaan hyvin. Air Marocin toimistossakin oli niin kova jono että päätimme
jatkaa vielä beniniin ainakin maitse. Land Cruiser näyttää aika synkältä möykyltä näin parin ajamattoman päivän jälkeen hotellin parkkipaikalla.
Kikkailimme itsemme takaisin hotellille pienen rahanvaihtoepisodin jälkeen johon en jaksa edes sen enempää hajota.
Sen verran voin sanoa etten enää koskaan napise nordean hitaudesta suomessa, kyllä se täällä on vaan ihan toista luokkaa.
Jos rahaa vaihtaakseen tarvitsee jonottaa kahdelle tiskille melkein tunnin verran niin jossain on vikaa.
Ja siis mun edelläni rahaa vaihtoi yksi ihminen... Ensin piti mennä yhdele tiskille josta sai kaavakkene johon piti kirjoittaa mitä valuuttaa
vaihtaa ja kuinka paljon, nimi ikä ja osoite ja sne kanssa mennä sitten jonottamaan varsinaiselle rahanvaihtopisteelle, joita oli taas auki vain yksi.
Viisi minuuttia täsä jonossa seisseenä virkailija näytti kopista tyhjää lomaketta ja sanoi että mun pitää mennä toisaalle täyttämään sellainen, hajosin.
Hajoaminen kuitenkin loppui lyhyeen pienen shoppailukierroksen jälkeen, ostin itselleni uudet shortsit ja t-luupihvin, jonka huuhdoin alas kurkusta
ilmastoidussa ravintolla muutamalla huurteiselle Flagillä, josta se ajatus sitten oikeasti lähti.
Illalla suuntasimme hotellin aulabaariin juomaan kapakan tyhjäksi punaviinistä, ja juotuamme pullon valoviiniäkin parinkymmenen oluen seuraksi
totesimme että josko tästä pitäisi vielä yökerhoon lähteä. Ja pitihän sinne lähteä.
Ennen tätä Blackout Corporation veti keikkaa aulabaarissa kaksimiehisenä akustisella kitaralla ja bongorummuilla. tuli pari omaa biisiä, vähän metallicaa ja klamydiaa :D
Oli siinä ihmettelemistä kun saksofonisti hyökkäsi mukaan soittamaan narkkarirakkautta :D Ja eikun jatkamaan juomista soiton tauottua.
Pienen powpown jälkeen lähdimme suurieleisesti ja äänisesti hotellista ulos respan virkailijalle haistatellen ja käsimerkkejä näytellen,
suuntana kolmensadan metrin päässä oleva Privilege.
Luonnollisestihan kyseisestä baaristakin oli meitä varoiteltu että olisi paha paikka.
Ulkona liikkuminenkin on valkoihoiselle hengelle hupaa hommaa, ja yli 20m siirtymiset pitää suorittaa taksilla tai mopolla.
Hotellin pihasta ei pääse edes ulos kävellen kun vartija tulee sen estämään, eli siis todellinen turstivaltio ja kaupunki.
Taksilla 300m yökerhon eteen ja sisälle kapakkiin. Edessä oli taas ongelma ettei meillä ollut enää paikallista rahaa
oikeastaan yhtään kun kaikki olivat mystisesti edelliseen kapakkaan huvenneet. Kortithan eivät käy ja eurot ei tosiaankaan käy.
Kunnes matkanjohtaja veti taas ässän hihasta.
Matkanjohtaja saapui pöytään tarjoilijan, parin viinipullon ja rahatukon kanssa.
Euroilla olikin pystynyt maksamaan ja vaihtorahanakin tuli frankkeja oikealla kurssilla, eikä se vaatinut kuin
lupauksen ravintolapäällikölle naimisiinmenosta. Loppuillan kulumisesta ei sitten olekaan paljoa kerrottavaa.
Useamman viinipotun me vielä tuhosimme ja sitten taas päädyimme kotihotelliin jossa oma puhdas sänky odotti.
Huonepalvelu olisi kiva kotonakin.

pv 28
Nukkumista, nukkumista, trangialla ruoan vääntöä ja auton kauppaamista. Ja lentojen katselua netistä.
Siihenpä se päivä kuluikin. Joka kerta kun hotellista jaksoi lähteä ulos niin portailla oli joku musta mies ilmoittamassa että haluaa ostaa meidän auton.
Muutaman ostajan kanssa sitten tehtiin vähän neuvonpitoa ja hintatiedustelua. Eikä asia oikein edennyt puusta pitkälle.
Yksi ostaja sitten iltamyöhällä ilmoitti että hän tule auton aamulla hakemaan sovittuun hintaan, jota jäimme parin oluen seurassa odottamaan.